Showing posts with label Arkielämä. Show all posts
Showing posts with label Arkielämä. Show all posts

Friday, March 22, 2013

Pientä puuhaa siellä täällä

Taas takana yksi viikko Alaskassa. Tähän väliin voi tarrautua vanhaan kliseeseen ja ihmetellä, miten aika kuluu niin hurjaa vauhtia. Ensi viikko on viimeinen työviikko täällä. Siis täh? Ja kuukauden päästä jätetään Alaska taakse. Isompi täh?






 
Kiirettä pukkaa päälle mitä lähemmäs lähtö tulee. Kanadaan suunnataan huhtikuun 22. päivä ja sitä ennen on paljon järjesteltävää tiedossa. Kesän vaellusreissun varusteet on jo pitkälti hankittu ja viime viikonloppu meni niitä järjestäessä. Samalla käydään lapi tavaroita ja jaetaan mukaan lähtevät ja Alaskaan jäävät eri nurkkiin.

Kyllä mukavaa tekemistäkin l
öytyy viikonlopuille. Lauantaina pidettiin grillausjuhlat Peterin luona ja siellä nähtiin melkein koko Mile 101:n porukka. Mahtava oli nähdä hauska poppoo vielä kerran yhdessä. Sieltä kun lähdettiin niin todellisuus iski vastaan. Paljon hyvästejä on edessä seuraavina parina viikkona. Vaikka edessä on uusi seikkailu uudessa maassa, "heippa" ei ole koskaan helppo sanoa. 


Sunnuntaina paistoi aurinko taas, niinkuin melkein koko kuukauden. Keli oli nollassa ja me siivoiltiin ulkona vuoden asumisen jälkiä ja laskettiin polttopuita, joita riittäisi hyvin ensi vuodellekin. 

Julien kokeili eri kikkoja teltan kanssa, jotta kesän vaellus sujuisi ongelmitta nukkumisen suhteen. Julien tuunasi Subarua meidän puolen vuoden Kanadan autoreissua varten ja Piia kävi Kerryn, Even ja koirien kanssa ulkoilemassa.






Tiistai otettiin vapaaksi ja vietettiin vähän aikaa Nickin kanssa. Lounaaksi nautittiin Nickin tarjoamia "triskettejä" extra mausteisen piparjuurisoseen kanssa. Nenä aukeni mukavasti! Nick harrastaa kiipeilyä, joten aika vierähti varusteista jutellessa. 


Iltapäivällä käytiin Bargesin, Keeperin ja Nickin koiran Cooperin kanssa joella kävelemässä. Melkoiset tulvat on siellä muodostumassa.




 



Friday, January 25, 2013

Ystäviä tapaamassa ja tulevaa suunnittelemassa


Vaikka menossa on vasta uuden vuoden ensimmäinen kuukausi, täällä suunnitellaan kovasti jo tulevaa. Viime viikon suurin uutinen oli Julienin saama vuoden työviisumi Kanadaan, joten näyttää siltä, että meidän elämä Pohjois-Amerikassa jatkuu Alaskan jälkeenkin.

Lyhyemmän aikavälin suunnitelmiin on kuulunut muun muassa valmistautuminen helmikuun alun Yukon Quest -rekikoirakisaan, johon me osallistutaan vapaaehtoisina avustajina. Helmikuun alku siis kuluu meillä syrjäisellä Mile 101-tarkastuspisteellä, jossa vietetään reilu viikko huolehtien kisaan osallistuvista koiratiimeistä. Tarkastuspiste on hienolla paikalla kahden kukkulan välissä ja luvassa on hienoja kisahetkiä ja henkeä salpaavia tarinoita reitin varrelta.


Kuva viime vuoden kisareitistä. 
Tänä vuonna tiimit starttaavat Whitehorsesta Kanadasta, ja maali häämöttää Fairbanksissa. 
(www.yukonquest.com/site/yukon-quest-trail-map)

Tarkastuspisteellä Piia chekkaa tiimit sisään ja auttelee muissa käytännön hommissa. Julien vastaa viestinnästä ja muusta tietotekniikasta. Mile 101 on niin syrjäinen paikka, että kaikkeen pitää varautua, varsinkin jäätävään keliin. Takaisin tullaan ainakin uusia kokemuksia rikkaampina, ja toivottavasti kamera täynnä hyviä kuvia.

Viime viikolla vietettiin aikaa myös ystävien ja tuttujen kanssa. Torstaina kyläiltiin työkaverin Lenan luona, jossa viihdykettä tarjosi 6 kk vanha Gideon-poika. 




Perjantai-iltana tavattiin Mile 101-tiimin kanssa. Lauantaina illallistettiin Kerryn, Scottin ja tyttöjen sekä uuden "naapurin" Nickin kanssa, joka tuli Alaskaan kiipeilykurssille ja asuu vierasmökissä. Sunnuntaina vietettiin isolla joukolla iltaa Torbenin ja Danitzan luona. Eli hauskoja iltoja mahtui viime viikkoon rutkasti.

Tälle viikonlopulle on luvassa reilu -40 pakkasta, joten vaatetta päälle ja puita uuniin!

Friday, December 7, 2012

Pakkasessa selviäminen ja siitä nauttiminen

Viime viikkoa voi kuvata vain yhdellä sanalla: kylmä! Voishan sitä "jäätävä" ilmaisuakin käyttää, mutta tiedostaen, että kelit voi ja todennäköisesti muuttukiin vielä kylmemmäksi jossakin vaiheessa, säästetään tämä termi myöhemmälle.




Meidän lämpömittari ei paljon -35 asteen lämpimämmälle puolelle kivunnut koko viikolla, ja viikonloppuna koettiin -43 asteen ennätys. Kuulostaa pahemmalta kuin mitä onkaan, sillä oikeilla varustuksilla ulkona pystyy hyvin hommailemaan ja nauttimaan raikkaasta talvikelistä.








Joulukuun ensimmäinen aamu alkoi vanhalla kaverilla, suklaahippukakulla, ja koiratiimin suunnittelulla, mikä kirvoitti mieleen monet muistot Suomen Nellimistä. Kiitos kotiporukoille kakusta ja terveisiä Christophille, Marielle ja Julialle!



Viikonloppu siis sujui rekikoiraillessa (josta voi lukea lisää tarinoita täältä) ja lauantaina käytiin myös moottorikelkkailemassa läheisellä joella, Flat creekillä. Hieno oli tunnelma talvisessa metsässä, kun puut natisee pakkasessa ja huuru koristaa oksia.



Sunnuntaina käytiin myös hiihtelemässä läheisessä metsässä ja seuraillen Flat creekin uomaa. Piia lauleskeli joululauluja ja ympärillä olevat kuuset näyttivät ihan luonnon omilta joulukuusilta, kun auringon säteet heijastivat huurretta miljoonissa väreissä. Kyllä kelpasi aloittaa joulukuu!





Tähän kauteen kuuluu olennaisena osana tietysti joulukalenteri, meillä molemmilla ikioma. Piia teki Julienille oman pienillä yllätyksillä, ja maanantaina saapui yllätyspostia Piialle Suomesta, Ellu ja Liisa olivat askarrelleet ihania pussukoita jokaiselle joulukuun aamulle. Tietää, mitä tehdä ensimmäisenä aamulla!



Näissä lämpötiloissa elämä vaatii vähän säätämistä, mökissä ja auton kanssa. Kaasuhellan kaasu lopettaa toimintansa kun mittari hipoo -40, joten kokkailusta suoriudutaan puukamiinaa käyttäen. Ja hyvin se asiansa hoitaa, kamiina pitää polttaa muutenkin niin kuumalla, että pakkanen pysyy seinien ulkopuolella. Sähkön puuttuessa auton lämmitys ei onnistu kotona, joten se pitää käynnistää ja jättää tyhjäkäynnille joka ilta joksikin aikaa. Sen jälkeen Julien peittelee auton yöpuulle, peitoilla ja huovilla. Näin aamulla tyhjäkäyntiä ei tarvitse harrastaa kuin noin 20 minuuttia ennen töihin menoa. Maanantaiaamu oli haastava, auto kun oli umpijäässä viikonlopun jäljiltä. Generaattori hurrasi kolme tuntia, ennenkuin Subaru päätti, että on tarpeeksi lämmin käynnistymään. Onneksi täällä töistä myöhästyminen kylmien kelien takia on luonnollista.


 Konstit, joilla saadaan auto käynnistymään kovassa pakkasessa, ilman sähköjä

Konstit, joilla saadaan mökki, sekä oma ja koirien ruoka lämpimäksi

Wednesday, November 14, 2012

Jokapäiväistä elämää


Parin viime viikon aikana elämä on rullannut melko tavalliseen malliin, pienistä iloista nauttien.




Töissä ollaan tehty pitkää päivää, jotta lomapäivät saataisiin korvattua. Ja kotona aika on mennyt mökkiä lämmittäessä, polttopuita hakatessa, eläimiä ruokkiessa ja korttia pelatessa. Pakkanen on paukkunut kohtuullisissa määrin, aamun lämpötilaennätys taitaa tällä hetkellä olla -35 astetta, joten puita kuluu hyvään tahtiin. Tälle viikolle on luvattu yhtä kylmää ja jopa kylmempää keliä, joten villasukkia vain lisää jalkaan. Mikään ei ole sen mukavampaa, kuin tulla ulkotouhuista lämpimään mökkiin ja kiehautella kaakaot vielä lisälämmikkeeksi. Aurinko laskee jo ennen neljää, joten tunnelmaa riittää illoissa. Varsinkin kun taivas räiskyy väreissä...






Subaru on startannut hyvin kylmyydestä huolimatta, ja muutenkin toiminut edelleen kuin unelma, kunnes tuli se aamu, kun moottori ei enää suostunut käynnistymään. Sinä aamuna Piian Facebookissa luki näin:
"Eilen paukahti mutteri kahtia ja ikkunoissa oli jääpuikot, ulkona siis pakkasta -35. Mutta subaru se vaan starttasi ensi nykäisyllä, ilman lämmitystä, kuten täällä on tapana. Tänä aamuna tuuri loppui, joten ensin piti lämmittää generaattori sisällä ja sitten lämmittää auto. No lämmitysjohto oli rikki, joten kylmiltään se oli silti startattava. Siis tällaisia aamutoimia täälläpäin... :D"
Siitä lähtien autossa on kuulunut jos jonkinnäköistä narinaa, ja öljyä kuluu niinkuin tulessa olisi kolme moottoria. Tänäkin aamuna päästiin kuitenkin töihin, joten toivotaan parasta, ja pelätään pahinta.

Viime viikolla meistä tuli viimein Two Riversin rekikoirajärjestön jäseniä ja maanantaina otettiin osaa myös järjestön kokoukseen. Oman kylän kuvioissa on mukava olla mukana, vieläpä kun kuviot liittyvät rekikoiriin.






Ai niin, meillekin tulee kuusi koiraa ensi kuussa! Kerryn ystävä Sarka on etsinyt koirillensa ajajaa talveksi, ja me ajateltiin, että voidaan ottaa tiimi meidän pihalle ja ajella sillä pari kuukautta. Piian unelmista tulee siis totta ja meistä tulee rekikoira-ajajia eli mushereita joksikin aikaa. Luvassa on siis rekikoiratarinoita, onhan se loppujen lopuksi se juttu mitä Alaskassa tehdään, varsinkin Two Riversissä!

Siihen asti täytyy tyytyä oravaan, joka edelleen vie vessapaperit. Ja viime viikolla löydettiin oravan sienikätköt vajasta, kaveri ollut kiireinen kesällä!



Tulevaisuuden suunnitelmiakin on tullut tehtyä. Siltä tosiasialta ei voi välttyä, että ensi keväänä meidän on lähdettävä Alaskasta, vaikka siitä ei vielä hiiskuta tai sitä sen kummemmin vielä ajatella. Koska Kanada, ja varsinkin Yukonin alue on ihan tuossa rajan takana, on kätevää lähteä seuraavaksi sinne. Viisumeiden hankkiminen sinne, niinkuin tännekin, on hankalaa, joten aika näyttää millä luvilla sinne lähdetään, mutta suunnitelmissa on viettää siellä ainakin seuraava kesä.

Sunnuntaina vietettiin iltapäivä Toddin eli työkaverin luona Murphy Domella, joka sijaitsee noin 15 km päässä Fairbanksista luoteeseen. Todd lähtee perheineen kiitospäivän lomille tällä viikolla, joten me vahditaan taloa ja huolehditaan perheen vuohista ja kissoista sen ajan. Talo on upealla paikalla kukkulalla, jota ympäröi loputtomat hiihto- ja moottorikelkkareitit. Eli ensi viikolla vietellään kiitospäivää siellä, toivottavasti kiprakassa kelissä ja talviauringon paistaessa.



Monday, October 1, 2012

Farmiviikot Alaskassa



Kuten blogia seuranneet tietävät, täällä talot tarvitsevat vahtia, kun isäntäväki lähtee lomille. Syynä on luonnollisesti se, että Alaskassa monilla ihmisillä on eläimiä, kuten vuohia, kanoja ja koiria, jotka tarvitsevat huolehtijaa lomien aikana. Kerry, Scott ja tytöt viettivät syyskuun kaksi viimeistä viikkoa Pennsylvaniassa (“ulkopuolella”, kuten Alaskassa ruukataan sanoa USA:n muista osavaltioista) vieraillen molempien perheiden luona, ja koska Julienin työt SNAP:ssa jatkuivat vasta nyt lokakuussa, Julienin tehtävänä oli huolehtia eläimistä ja muista töistä isäntäväen ollessa reissussa.

Kuten on aiemmin mainittu, Kerryllä ja Scottilla on koko armeijallinen eläimiä pyörimässä pihapiirissä. On vuohia, kanoja, hanhia, kani, viiriäinen, koiria ja kissoja. Eläinten huolehtimisen lisäksi Julienin hommiin kuuluivat peltojen raivaus ja kyntäminen ja kaikki tilan muut tarpeelliset pikkuhommat. Piia otti töistä vapaata, ylityötunteja paikaten, ja otti vastuulleen keittiöhommat. Siitä seurasi yllin kyllin leipomista, kokkausta ja juustontekoa, olihan meillä käytössä loputon määrä maitoa ja kananmunia. Että oli mukavat pari viikkoa!!

Aamuvarhaisella kömmittiin ylös ja Piia suuntasi vuohia lypsämään ja hoitamaan muut kotieläimet, sillä välin kun Julien hoiti koirat ja kissat. Joskus auringonnousu herätteli mukavasti päivään...








Rapian tunnin jälkeen aamutoimet oli tehty, ja Julien teki crepsejä, eli suomeksi lättyjä, aamupalaksi. Sen jälkeen vuorossa olivat peltotyöt, tai traktorin korjaus, riippuen päivästä. Piia hääräsi keittiössä, ja teki jugurttia, mozzarellaa, halloumia tai ricottaa, tai leipoi leipää tai kakkuja. Paras oli ehkä “paunakakku”, joka on siis perustaikinakakku, johon tulee puoli kiloa voita. Voiko olla parempaa?? Lounaaksi oli yllättäen usein kananmuniin liittyvää murkinaa…

Iltapäivällä Julien jatkoi peltohommia ja Piia ulkoilutti koiria, joskus myös puolukoita poimien. 21 koiran sakissa löytyy kyllä energiaa, vaikka keski-ikä näillä koirilla alkaakin olla korkea.  




 
 



Kuuden aikaan illalla Piia lypsi ja ruokki kotieläimet uudelleen, ja Julien huolehti koirat. Julien oli vastuussa myös sähköstä, silla aurinkoenergia alkaa olla aika marginaalista tähän aikaan vuodesta, ja joskus akut täytyy täyttää generaattorilla. Onneksi siihen ei tarvinnut turvautua kuin pari kertaa.


Illalliseksi nautittiin yleensä salaattia, juustoja, perunoita, munia ja kakkuja. Ja joskus pizzaakin, omalla mozzarellalla...





Sitten kateltiin elokuvaa kissojen kehrätessä kainalossa. Tai ihasteltiin auringonlaskua...










Yöksi hilpaistiin pihan poikki omaan mökkiin.

Nopeasti nämä farmariviikot kuluivat. Mahtava kokemus, ja vaikka traktorista irtosi osia harva se päivä, lypsyn jälkeinen kolotus käsissä herätti Piian joka yö ja meidän mökin sisälämpötila laski lähelle nollaa useana yönä (kun ei sitä raskinut lämmittää, kerran käytiin vain nukkumassa…), meillä on voittajafiilis ja hommista nautittiin täysillä. Tietysti jatkossakin eläinten kanssa touhutaan normaalisti, ehkä aamulypsyt jää vähemmälle…





 
 
Sunnuntaina oltiin vapaaehtoisina Two Riversin koiravaljakkoajajien tapahtumassa. Paikallinen eläinlääkäri tuli antamaan koirille vesikauhurokotuksia, ja melkein 400 koiraa piikitettiin päivän aikana. Two Riversissa sanotaan olevan koirian enemmän kuin missään muualla maailmassa suhteessa väkilukuun. Se tuli ainakin selväksi! Tässä seuran kuvaama video tapahtumasta.



Julienille syyskuu oli lomakuukausi täynnä värejä ja paljon ulkoilmaa. Ja sunnuntaina saatiin ENSILUMI!! Joka sai Piian pomppaamaan sängystä nopeammin kuin kukaan ehtii sanoa “jäätävä”…







Nyt on aika palata takaisin töihin SNAPiin, ja odotella talven tuloa.