Taas takana yksi viikko
Alaskassa. Tähän väliin voi tarrautua vanhaan kliseeseen ja ihmetellä, miten
aika kuluu niin hurjaa vauhtia. Ensi viikko on viimeinen työviikko täällä. Siis
täh? Ja kuukauden päästä jätetään Alaska taakse. Isompi täh?
Kiirettä pukkaa päälle mitä lähemmäs lähtö tulee. Kanadaan suunnataan huhtikuun
22. päivä ja sitä ennen on paljon järjesteltävää tiedossa. Kesän vaellusreissun
varusteet on jo pitkälti hankittu ja viime viikonloppu meni niitä järjestäessä.
Samalla käydään lapi tavaroita ja jaetaan mukaan lähtevät ja Alaskaan jäävät
eri nurkkiin.
Kyllä mukavaa tekemistäkin löytyy viikonlopuille. Lauantaina pidettiin
grillausjuhlat Peterin luona ja siellä nähtiin melkein koko Mile 101:n porukka.
Mahtava oli nähdä hauska poppoo vielä kerran yhdessä. Sieltä kun lähdettiin
niin todellisuus iski vastaan. Paljon hyvästejä on edessä seuraavina parina
viikkona. Vaikka edessä on uusi seikkailu uudessa maassa, "heippa" ei
ole koskaan helppo sanoa.
Sunnuntaina paistoi aurinko
taas, niinkuin melkein koko kuukauden. Keli oli nollassa ja me siivoiltiin
ulkona vuoden asumisen jälkiä ja laskettiin polttopuita, joita riittäisi hyvin
ensi vuodellekin.
Julien kokeili eri kikkoja teltan kanssa, jotta kesän vaellus sujuisi ongelmitta nukkumisen suhteen. Julien tuunasi Subarua meidän puolen vuoden Kanadan
autoreissua varten ja Piia kävi Kerryn, Even ja koirien kanssa ulkoilemassa.
Tiistai otettiin vapaaksi ja
vietettiin vähän aikaa Nickin kanssa. Lounaaksi nautittiin Nickin tarjoamia
"triskettejä" extra mausteisen piparjuurisoseen kanssa. Nenä aukeni
mukavasti! Nick harrastaa kiipeilyä, joten aika vierähti varusteista
jutellessa.
Iltapäivällä käytiin Bargesin, Keeperin ja Nickin koiran Cooperin
kanssa joella kävelemässä. Melkoiset tulvat on siellä muodostumassa.
No comments:
Post a Comment