Wednesday, November 14, 2012

Jokapäiväistä elämää


Parin viime viikon aikana elämä on rullannut melko tavalliseen malliin, pienistä iloista nauttien.




Töissä ollaan tehty pitkää päivää, jotta lomapäivät saataisiin korvattua. Ja kotona aika on mennyt mökkiä lämmittäessä, polttopuita hakatessa, eläimiä ruokkiessa ja korttia pelatessa. Pakkanen on paukkunut kohtuullisissa määrin, aamun lämpötilaennätys taitaa tällä hetkellä olla -35 astetta, joten puita kuluu hyvään tahtiin. Tälle viikolle on luvattu yhtä kylmää ja jopa kylmempää keliä, joten villasukkia vain lisää jalkaan. Mikään ei ole sen mukavampaa, kuin tulla ulkotouhuista lämpimään mökkiin ja kiehautella kaakaot vielä lisälämmikkeeksi. Aurinko laskee jo ennen neljää, joten tunnelmaa riittää illoissa. Varsinkin kun taivas räiskyy väreissä...






Subaru on startannut hyvin kylmyydestä huolimatta, ja muutenkin toiminut edelleen kuin unelma, kunnes tuli se aamu, kun moottori ei enää suostunut käynnistymään. Sinä aamuna Piian Facebookissa luki näin:
"Eilen paukahti mutteri kahtia ja ikkunoissa oli jääpuikot, ulkona siis pakkasta -35. Mutta subaru se vaan starttasi ensi nykäisyllä, ilman lämmitystä, kuten täällä on tapana. Tänä aamuna tuuri loppui, joten ensin piti lämmittää generaattori sisällä ja sitten lämmittää auto. No lämmitysjohto oli rikki, joten kylmiltään se oli silti startattava. Siis tällaisia aamutoimia täälläpäin... :D"
Siitä lähtien autossa on kuulunut jos jonkinnäköistä narinaa, ja öljyä kuluu niinkuin tulessa olisi kolme moottoria. Tänäkin aamuna päästiin kuitenkin töihin, joten toivotaan parasta, ja pelätään pahinta.

Viime viikolla meistä tuli viimein Two Riversin rekikoirajärjestön jäseniä ja maanantaina otettiin osaa myös järjestön kokoukseen. Oman kylän kuvioissa on mukava olla mukana, vieläpä kun kuviot liittyvät rekikoiriin.






Ai niin, meillekin tulee kuusi koiraa ensi kuussa! Kerryn ystävä Sarka on etsinyt koirillensa ajajaa talveksi, ja me ajateltiin, että voidaan ottaa tiimi meidän pihalle ja ajella sillä pari kuukautta. Piian unelmista tulee siis totta ja meistä tulee rekikoira-ajajia eli mushereita joksikin aikaa. Luvassa on siis rekikoiratarinoita, onhan se loppujen lopuksi se juttu mitä Alaskassa tehdään, varsinkin Two Riversissä!

Siihen asti täytyy tyytyä oravaan, joka edelleen vie vessapaperit. Ja viime viikolla löydettiin oravan sienikätköt vajasta, kaveri ollut kiireinen kesällä!



Tulevaisuuden suunnitelmiakin on tullut tehtyä. Siltä tosiasialta ei voi välttyä, että ensi keväänä meidän on lähdettävä Alaskasta, vaikka siitä ei vielä hiiskuta tai sitä sen kummemmin vielä ajatella. Koska Kanada, ja varsinkin Yukonin alue on ihan tuossa rajan takana, on kätevää lähteä seuraavaksi sinne. Viisumeiden hankkiminen sinne, niinkuin tännekin, on hankalaa, joten aika näyttää millä luvilla sinne lähdetään, mutta suunnitelmissa on viettää siellä ainakin seuraava kesä.

Sunnuntaina vietettiin iltapäivä Toddin eli työkaverin luona Murphy Domella, joka sijaitsee noin 15 km päässä Fairbanksista luoteeseen. Todd lähtee perheineen kiitospäivän lomille tällä viikolla, joten me vahditaan taloa ja huolehditaan perheen vuohista ja kissoista sen ajan. Talo on upealla paikalla kukkulalla, jota ympäröi loputtomat hiihto- ja moottorikelkkareitit. Eli ensi viikolla vietellään kiitospäivää siellä, toivottavasti kiprakassa kelissä ja talviauringon paistaessa.



No comments:

Post a Comment