Showing posts with label Maisema. Show all posts
Showing posts with label Maisema. Show all posts

Wednesday, March 13, 2013

Granite Tors -reitti talvivarusteilla



Taas takana yksi viikonloppu, hieno viikonloppu!

Perjantaina auteltiin Two Riversin koiravaljakkoyhdistyksen kisoissa, parkkeerattiin tiimejä ja syötiin kakkuja. Kisa jatkui sunnuntaihin, mutta meillä oli myös muita suunnitelmia viikonlopulle.

Lauantaina suuntana oli Granite Tors –reitti ja varusteina yhden yön kamppeet ja lumikengät. Sama reitti vaellettiin viime kesällä, sita tarinaa pääsee muistelemaan täällä. Tällä kertaa maisema oli valkoinen ja lämpötila hieman alempana kuin kesäkuussa. Lauantaipäivänä aurinko kyllä porotti jo niin kuumasti, että t-paitaa oli ikävä.

Reitin alku oli melko helppo ja oli mukava huomata, että joku oli lumikenkäillyt siellä jo aiemmin, niinpä alussa pärjättiin talvikengillä. 






 
Kun alettiin kiivetä ylemmäs, tarvittiin jo lumikengät jalkaan ja yksi vaatekerros vähemmän. 



Reitti oli ajoittain melko jyrkkä ja nousua riitti pitkään. Mutta maisemat ne vaan parani, mitä ylemmäs kiipesi. 




 
Huipulla istuttiin syömään lounasta auringonpaisteessa ja olo oli mahtava. Sitten jatkettiin reittiä harjannetta pitkin isojen graniittimuodostelmien ohi. 


 






Muutamia kuvia piti tietenkin pysähtyä ottamaan ja lopulta päämäärään, reitin pienelle mökille saavuttiin iltapäivästä.

 

Mökki ei ole kovin kummoinen, mutta siinä on seinät ja katto, jotka suojaavat pahimmilta tuulilta. Kovin hyvää lumisuojaa siitä ei kyllä saa, kuten myöhemmin huomattiin. 








Ensimmäiseksi tarvottiin lähimetsään ja kerättiin kuolleita puunoksia, jotta mökki saataisiin lämpimäksi muutamaksi tunniksi ja sukat ja kengät samalla kuiviksi. Siinä oli tulen rätistessä mukava rentoutua, ja syödä iltapalakeittoa ja suklaata.

Myöhemmin yöllä, kun uni oli jo siepannut, herättiin kummalliseen meteliin. Jotakin leijaili mökkiin sisaan ja meidän päälle: luntahan sieltä tuprutteli tupaan sisään. Keskilattialta oli siis siirryttävä pois ja mentävä syvemmälle makuupussiin. Aamulla lattiaa peitti puolen sentin lumikerros, se siitä lumisuojasta sitten…


Aamupalan jälkeen suunnattiin autoa kohti. Matkaa oli enää noin 10 km ja reitti kulki suurimmaksi osaksi alamäkeen, joten matka joutui vauhdilla, vaikka lumi välillä upottikin. Yöllisen lumimyrskyn jälkeen taivas selkeni ja aurinko paistoi selkään koko matkan. Autolle päästiin väsyneinä ja nälkäisinä mutta iloisina viikonlopun ponnistuksista.




Thursday, March 7, 2013

Lattean vuoren ympäri



Niinkuin Julien asian esitti, “valkoinen kevät” on täällä! Maassa on siis vielä paljon lunta, joten maisema on valkoinen. Mutta lämpötilat nousevat jopa lähelle nollaa päivisin, varsinkin kun aurinko on ylhäällä jo 11 tuntia. Täydellinen ulkoilukausi.


Viime lauantaina päätettiin treenata vähän tulevaa vaelluskesää silmällä pitäen ja käydä lumikenkäilemässä meidän takapihalla tönöttävän “Lattean vuoren” ympäri. 





Reppuun pakattiin tuoreita sämpylöitä juustolla, teetä, ja luonnollisesti kamera. Mukaan otettiin lisäksi Pronto ja Barges, jotka innokkaina jahtasivat oravia ja johtivat retkikuntaa reitillä.

Reitti oli mukava taivaltaa, varsinkin auringonpaisteessa. Reitti oli myös pakkautunut hyvin, eikä lunta ole yhtä paljon kuin viime vuonna samaan aikaan, joten lumikenkiäkään ei oikeastaan tarvittu. Reitille mahtuu tiukka ylämäki, jota kutsutaan kotoisasti “seinäksi” ja siltä sen kiipeäminen myös tuntui. Lisähaasteeksi päätettiin kiivetä vuoren päälle ihastelemaan maisemia.


 



Eväille pysähdyttiin vuoren toisella puolen. Barges ja Pronto yrittivät parhaansa, kaikella viehätysvoimalla... 



Vuoren takana eteen tuli myös tulvavesiä, jotka kylmien öiden ansiosta olivat pintaa lukuunottamatta vielä jäässä. Varpaatkaan eivät siis kastuneet!





Reitille tuli mittaa noin 10 km, hyvä treenipäivä siis. Varsinkin, kun edessä oli ihana laiska sunnuntai.

Friday, January 11, 2013

Joululomatarinoita


Kahden viikon joululoma on nyt siis takana, arkeen palautumiseen tarvitaan varmaan toiset kaksi viikkoa. Loma sujui ihanissa joulutunnelmissa, unohtumattomissa uuden vuoden hetkissä, paljon ulkoillen ja tietenkin paljon syöden. Alkupäivät kipristeltiin -35 asteen pakkasessa, mutta sää lauhtui siitä nopeaa, ja uuden vuoden tienoilla lämpötila hätyytteli jo nollaa muutamana päivänä. 

Yhä aikaisempia auringonnousuja ja yhä myöhempiä auringonlaskuja seurattiin päivittäin takapihalta, ja viimein aurinko kipusi myös kaukana häämöttävien mäkien yli. Meidänkin lomatunnelma oli korkealla, vaikka mukaan mahtui myös surullisia hetkiä.




Joulu ja talvipäivänseisaus

Mökissä riitti oikeanlaista joulutunnelmaa alusta asti: seinät koristeltiin perheen, sukulaisten ja ystävien joulukorteilla (kaunis kiitos kaikille!), kynttilöitä poltettiin aamuin illoin, joululaulujakin laitettiin läppäriltä soimaan useaan otteeseen, ja kaiken kukkuraksi lauantaina Julien haki pirttiin lähimetsästä ihka oikean joulukuusen. Kuusenkoristeita saatiin Scottilta ja Kerrylta, ja huolellisen koristelun jälkeen kuusi näytti Piian mielestä maailman kauneimmalta! Suomesta saatiin muutama joulupakettikin täynnä suklaaherkkuja, kyllä kelpasi!





Lauantai-iltana juhlttiin pikkujouluja Scottin, Kerryn ja tyttöjen kanssa. Juhla oli sekoitus amerikkalaisia herkkuja, kuten täytettyjä kananmunia, salaattia, juustoja ja pierogeita Pennsylvaniasta. Mukaan Piia teki suomalaisen porkkanalaatikon ja ranskalaisen mantelipiirakan. Ja siitä se herkuttelu sitten lähti! Mantelipiirakkaan piilotettiin perinteen tapaan yllätys (tällä kertaa muovinpala), jonka saaja kruunattiin illan kuninkaaksi tai kuningattareksi. Tällä kertaa yllätyspalan sai Scott, joka valitsi Kerryn kuningattarekseen. Hieno ilta, jolla päästiin mukavasti joululomatunnelmaan.






Jouluaattona suunniteltiin Julienin kanssa oma yhteinen kolmen maan vaikutteita saanut joulu- ja samalla talvipäivänseisausmenu.  







Alkupaloiksi oli patonkia ja juustoja sekä täytettyjä kananmunia. Pääruuaksi hirvenlihafileitä ja paistettuja perunoita punaviinikastikkeella. Ja jälkiruuaksi juustokakku mustikkakastilla. Ruoka oli erittäin herkullista ja sitä oli riittävästi. Melkein kuin kotona!





Jouluaamu alkoi suomalaisperinteitä kunnioittaen riisipuurolla ja hillasopalla, kyllä maittoi ranskalaisellekin! Mantelin, eli tiskivuoron, sai Piia, joten normaalikuvioihin ei tullut muutoksia.



Ja joululounasta nautittiin Scottin, Kerryn ja tyttöjen kanssa, tosin kevyesti "vain" juustoja, keksejä, kakkua ja suklaata syöden. Joululahjaksi saatiin iso perinteinen amerikkalainen joulusukka täynnä suklaata ja pipot. Suklaista riitti iloa pariksi päiväksi, pipoista riittää lämpöä varmasti koko talveksi, ja sukasta joka jouluksi.

Uusvuos


Uudenvuoden aattoiltaa vietettiin Sandran ja Toddin kotona nuotiolla hyvässä seurassa ja hyvän ruuan kera. Paikalle saapui paljon tuttuja ja myös paljon uusia ihmisiä, joten ilta oli mukava aloitus uudelle vuodelle.  








Illaksi tultiin kotiin ruokkimaan koirat ja valmistautumaan meidän omaan uuden vuoden juhlintaan. Niinpä kello 23.30 laitettiin koirat valjaisiin ja reen eteen ja lähdettiin uudenvuoden rekiajelulle. Lähtölaskenta vuodelle 2013 tapahtui siis reen kyydissä Talvireittiä pitkin ajaen.  





Mikäs sen parempi tapa toivottaa uusi vuosi tulleeksi!







Uudenvuodenpäivänä lähdettiin moottorikelkka-ajelulle etsimään uusia rekireittejä ja satuttiinkin kaverin talolle sattumalta. Siellä vierähtikin loppuilta jälleen hyvässä seurassa. Tarjolla oli hyvää ruokaa, hyviä tarinoita, ja liian paljon juomaa.











Loma kului ulkoillessa

Luonnollisesti meidän lomapäivät sujuivat ulkona puuhaillessa. Koirien kanssa käytiin rekiajelulla lähes päivittäin ja siitähän koirat tykkäsi. 








Ennen loman alkua saatiin kaksi uutta tulokastakin tiimiin: Cuppy and Bingo.



Cuppy

Iso ihana jättiläinen, joka nostaa tassua ainakin kun menet tervehtimään. Cuppy on osoitus siitä, että sokea koirakin voi elää täysipainoista rekikoiran elämää, ja Cuppy onkin aina valmiina lähtöön, eikä halua pysähtyä. Tässä Cuppy Stellan kanssa.



Bingo

Toinen ihana jättiläinen, jolle on suotu extra-annos energiaa ja intoa. Bingo hyppii taukoamatta ylösalas, mutta kun sitä menee tervehtimään, se kellahtaa maahan ja on valmiina rapsutuksiin.





Vahvistetun tiimin kanssa käytiin monilla lyhyillä ja pitkilläkin ajeluilla etsien uusia reittejä.  








Loman aikana käytiin myös yksi yli yön kestänyt reissu Coloradojoen mökille, jonne on meiltä matkaa noin 20 km. Yhtenä aamuna pakattiin yöpymiskamppeet koirille ja meille ja lähdettiin matkaan, Piia reellä ja Julien moottorikelkalla. Reitti mökille oli kauniin maiseman ympäröimä ja matka sujui hienosti. Oli vain reilua, että Piiakin joutui töihin matkan loppuvaiheessa, kun maasto alkoi kohota. Kaikkien ulkokamppeiden kanssa juoksu ja reen työntäminen ylämäkeen on hyvin hikistä hommaa. Mutta jälkeenpäin sitä arvostaa koiriansa vielä enemmän, ja saa syödä suklaata niin paljon kuin jaksaa reessä pukata mukana.














Coloradojoen mökki on pieni mutta viihtyisä ja siellä sujui ilta hyvissä tunnelmissa, täyden kuun paistaessa.  








Seuraavana päivänä Julien lasketteli reellä takaisin kotiin ja Piia ajeli vuorostaan moottorikelkalla. Aurinko ehti jo laskemaan matkan kuluessa, vaikka matkaan lähdettiin aamupäivällä. Mutta olipahan sekin päivä pari minuuttia pidempi kuin edellinen!


 



Rekiajojen lisäksi koirien kanssa ulkoiltiin myös muuten. Koirat päästettiin parissa ryhmässä irti ja kylläpä meno maistui.  
Leikkimistä, lumessa rysyämistä, paljon edestakaisin laukkomista. Hymyt paistoivat koirien kasvoilla, aina kun ulkona roikkuva kieli ei ollut edessä.





Loman aikana ehdittiin myös vähän hiihtää ja ajella muuten vain moottorikelkalla.




Ja nauttia kynttilänvalosta ja musiikista.




Vaikka loma oli täynnä hienoja hetkiä ja seikkailuja, ei se ollut kuitenkaan täydellinen. Ja vaikka uusi vuosi alkoi unohtumattomalla tavalla, samalla menetettiin jotakin. Uudenvuoden päivänä nukkui pois yksi tiimimme jäsenistä, Casey, joka poistui luotamme kauniissa aamuauringossa. Casey oli uskomaton rekikoira, pieni mutta aina tehden töitä kaikkein eniten. Ja aina heiluttamassa häntää. Casey jätti tyhjän tilan niin koirapihalle kuin meidän sydämiin. Ja meillä on ikävä. 



<3