Wednesday, November 28, 2012

Kiitospäivä


Viime viikolla vietettiin kiitospäivää, eli jälleen kerran meillä oli mahdollisuus olla osana perinteistä amerikkalaista juhlaa, ja viettää myös pari lomapäivää töistä.

Torstai oli varsinainen kiitospäivä, joka on sekoitus historiallista, uskonnollista ja modernia perinnettä ja jolla kunnioitetaan ensimmäisten uudisasukkaiden tuloa Amerikkaan ja intiaaneja, jotka auttoivat heitä tarjoten ruokaa ja muuta apua. Kiitospäivää on vietetty myös sadonkorjuun juhlana, vaikka nykyään tarkoituksena on vain syödä, oikein paljon, perheen ja ystävien kanssa. Kiitospäivä on suurin matkustusajankohta USA:ssa, kun ihmiset lentävät, puksuttavat tai ajavat perheen, sukulaisten ja ystävien luo kiitospäivän loman viettoon. Me ajeltiin muutama kymmenen mailia viettämään kiitospäivää amerikkalaisten ystävien kanssa.

Meidät oli kutsuttu kiitospäivän päivälliselle Mimin, työkaverin luokse, johon saapui myös monia muita meidän alaskalaisia tuttuja. Mimi oli loihtinut keittiön täyteen perinteisiä herkkuja, ja jokainen vieras toi myös tullessaan monenlaista purtavaa.

Alkupaloiksi naposteltiin juustoa ja keksejä sekä hedelmiä ja kasviksia. Sitten siirryttiin varsinaiseen asiaan, eli lautaset täytettiin vihersalaatilla ja mansikoilla, perunamuusilla, peruna-punajuuri-porkkana-paistoksella, viherpapupaistoksella, ja tietenkin ruokapyödän kuninkaalla, kalkkunalla ja sen täytteillä ja kastilla, sekä puolukkasurvoksella. Piia teki myös karjalanpiirakoita ja munavoita, ja jälkkäriksi mustikkaunelman suomalaisia perinteitä esitellen ja kunnioittaen. Jälkiruuaksi oli myös perinteistä kurpitsapiirakkaa ja kurpitsavoijuustokakkupaloja. Toisen kierroksen jälkeen mahat pullotti itse kelläkin, ja olo oli tyytyväinen ja kiitollinen. Meistä oli hienoa viettää yksi perinteisistä amerikkalaisista juhlapäivistä näiden ihmisten kanssa.


 Aamupäivä kului leipoessa



Kerry, Mimi, Sarka, Sandra ja Julien odottamassa ruokaa




Sandra ja Kerry





 Herkkuja oli monenlaista 


'
Mimi, illan emäntä, ja Sandra


 Scott ja juhlapöydän kunkku: kalkkuna, ja sen täyte


 Lasten annokset 

 Lasten pöytä: Sierra, Evie, Juliana, Keats, Lucy ja Cassidy


 Aikuisten vuoro: Todd ja Sandra, illan isäntä Jason ja veljensä Jeff

Sarka, Julien ja Scott

Aikuisten annokset



 Illanistujaista


Illalla kotiin ajaessa oltiin jälleen kerran kiitollisia vanhasta Subarusta, jossa toimii jarrut kuin uutuusmalleissa. Yhden mutkan jälkeen keskellä tietä jökötti nimittäin hirvinaaras. Tämä Alaskan hirvi on kooltaan huomattavasti suomalaisia serkkujaan isompi, joten seinä siinä tuntui nousevan edessä. Rauhallisesti se vaan käveleskeli tien yli, kun Julien polki jarrua minkä ehti. Auton nokan edestä juoksi emon perään vielä vasakin. Tilanteesta selvittiin siis pelkällä ihmetyksellä ja sydämentykytyksillä. On ne vaan isoja otuksia.

Kiitospäivän jälkeistä perjantaita kutsutaan Mustaksi Perjantaiksi, joka aloittaa joulusesongin ja kulutusjuhlan, ja kaupat ovat täynnä tarjouksia ja niiden perässä juoksevia ihmisiä. Vaikka kulutusjuhla toimii meille lähinnä kaupoista karkoittajana, päätettiin silti käydä todistamassa tätä hulluutta ja tarkistaa, mitä olisi tarjolla. Ihan vaan varalta. Loppujen lopuksi mukaan lähti kameran kolmijalka, Piialle Carhartin työhousut, Julienille armeijan lämpimät Bunny bootsit ja lämpökerrasto, sekä karkkia vähäsen. Koska tarkoituksena oli välttää hulluimmat kohteet, kuten supermarketit, mitään ihmisryntäystä ei iltapäivällä kaupoissa ollut, vaan normaaliryysis. Tarjoukset olivat kyllä hyviä tiettyihin tuotteisiin, joten kannatti ostaa joululahjat nyt. Ja joulukuu sitten makaroonilla.

Monday, November 26, 2012

Talonvahtina upealla Murphy Domella



Viime viikko kului työkaverin talonvahtina Murphy Domella. Alue on mäkien, kukkuloiden ja vuorien ympäröimä, talon olohuoneen ikkunasta on hienot näkymät Alaska Range vuoristoon. Kirkkaana päivänä myös Mount McKinleyn, Pohjois-Amerikan korkeimman huipun, näkee kohoavan taivasta kohti. 

 Talo, jota vahdittiin


 Maisemaa pihalta ja tiluksilta
 


 Vanhan Myrphy Dome tien toisella puolella puolestaan avautuu näkymä Valkoisille vuorille, ja jopa Brooks Range vuoristoon. Mikä paikka!



 



Sää suosi ”lomalaisia” ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta joka päivä. Toisaalta pakkanenkin paukkui, parhaimmillaan -20 °C, toisinaan tosi kovan tuiskun kanssa, joka tietenkin lisäsi ilman purevuutta. 







Ulkona viihdyttiin silti, lähinnä valokuvaten kauniita maisemia. Piia kävi myös hiihto- ja juoksulenkeillä. Jokunen hirvikin oli tiluksilla juossut...


 
Paikka oli täydellinen auringonlaskujen ja revontulien kuvaukseen, aukeaa tilaa kun riitti ympärillä. Auringon purkauksia näyttää riittävän, sillä monena yönä revontulet liekehtivät taivaalla uskomattomina näytöksinä. Siinä vaan tuijoteltiin taivaalle ja ihmeteltiin.
















Talonvahtien tehtäviin kuului ensinnäkin kuuden vuohen ruokkiminen aamuin illoin. Kong, Attie, Annie, Lupey, Colleen ja Colville ovat hauskoja pikku vuohia, joilla on paksu karva, jolla pärjää ulkonakin. Pari kertaa päästettiin elikot ulkoilemaan, ja heinäkasaanhan ne heti ryntäsi. Taitaa olla loputon ruokahalu. 



Talossa asustaa myös kaksi kaunista ja veikeää kissaa, Boo ja Ram, joille jäi ainakin puoli sydäntä. Niiden kanssa leikittiin kalalelulla ja sitten loikoiltiin sohvalla, ne vaan kehräsi sylissä tyytyväisinä. Ram myös nukkui meidän kanssa, toisinaan Julienin tyynynä, toisinaan Piian sylissä. Ihania otuksia kertakaikkiaan!




Todd, talon isäntä ja meidän työkaveri, on kova mies metsästämään ja talosta löytyi monenlaisia eräherkkuja, joita meidän oli lupa nauttia, ja niin tehtiin. Savustettua lohta ja hirvikäristystä perunoiden kanssa, olo oli siinä kuin kotona! Täydellinen viikko!

Wednesday, November 14, 2012

Jokapäiväistä elämää


Parin viime viikon aikana elämä on rullannut melko tavalliseen malliin, pienistä iloista nauttien.




Töissä ollaan tehty pitkää päivää, jotta lomapäivät saataisiin korvattua. Ja kotona aika on mennyt mökkiä lämmittäessä, polttopuita hakatessa, eläimiä ruokkiessa ja korttia pelatessa. Pakkanen on paukkunut kohtuullisissa määrin, aamun lämpötilaennätys taitaa tällä hetkellä olla -35 astetta, joten puita kuluu hyvään tahtiin. Tälle viikolle on luvattu yhtä kylmää ja jopa kylmempää keliä, joten villasukkia vain lisää jalkaan. Mikään ei ole sen mukavampaa, kuin tulla ulkotouhuista lämpimään mökkiin ja kiehautella kaakaot vielä lisälämmikkeeksi. Aurinko laskee jo ennen neljää, joten tunnelmaa riittää illoissa. Varsinkin kun taivas räiskyy väreissä...






Subaru on startannut hyvin kylmyydestä huolimatta, ja muutenkin toiminut edelleen kuin unelma, kunnes tuli se aamu, kun moottori ei enää suostunut käynnistymään. Sinä aamuna Piian Facebookissa luki näin:
"Eilen paukahti mutteri kahtia ja ikkunoissa oli jääpuikot, ulkona siis pakkasta -35. Mutta subaru se vaan starttasi ensi nykäisyllä, ilman lämmitystä, kuten täällä on tapana. Tänä aamuna tuuri loppui, joten ensin piti lämmittää generaattori sisällä ja sitten lämmittää auto. No lämmitysjohto oli rikki, joten kylmiltään se oli silti startattava. Siis tällaisia aamutoimia täälläpäin... :D"
Siitä lähtien autossa on kuulunut jos jonkinnäköistä narinaa, ja öljyä kuluu niinkuin tulessa olisi kolme moottoria. Tänäkin aamuna päästiin kuitenkin töihin, joten toivotaan parasta, ja pelätään pahinta.

Viime viikolla meistä tuli viimein Two Riversin rekikoirajärjestön jäseniä ja maanantaina otettiin osaa myös järjestön kokoukseen. Oman kylän kuvioissa on mukava olla mukana, vieläpä kun kuviot liittyvät rekikoiriin.






Ai niin, meillekin tulee kuusi koiraa ensi kuussa! Kerryn ystävä Sarka on etsinyt koirillensa ajajaa talveksi, ja me ajateltiin, että voidaan ottaa tiimi meidän pihalle ja ajella sillä pari kuukautta. Piian unelmista tulee siis totta ja meistä tulee rekikoira-ajajia eli mushereita joksikin aikaa. Luvassa on siis rekikoiratarinoita, onhan se loppujen lopuksi se juttu mitä Alaskassa tehdään, varsinkin Two Riversissä!

Siihen asti täytyy tyytyä oravaan, joka edelleen vie vessapaperit. Ja viime viikolla löydettiin oravan sienikätköt vajasta, kaveri ollut kiireinen kesällä!



Tulevaisuuden suunnitelmiakin on tullut tehtyä. Siltä tosiasialta ei voi välttyä, että ensi keväänä meidän on lähdettävä Alaskasta, vaikka siitä ei vielä hiiskuta tai sitä sen kummemmin vielä ajatella. Koska Kanada, ja varsinkin Yukonin alue on ihan tuossa rajan takana, on kätevää lähteä seuraavaksi sinne. Viisumeiden hankkiminen sinne, niinkuin tännekin, on hankalaa, joten aika näyttää millä luvilla sinne lähdetään, mutta suunnitelmissa on viettää siellä ainakin seuraava kesä.

Sunnuntaina vietettiin iltapäivä Toddin eli työkaverin luona Murphy Domella, joka sijaitsee noin 15 km päässä Fairbanksista luoteeseen. Todd lähtee perheineen kiitospäivän lomille tällä viikolla, joten me vahditaan taloa ja huolehditaan perheen vuohista ja kissoista sen ajan. Talo on upealla paikalla kukkulalla, jota ympäröi loputtomat hiihto- ja moottorikelkkareitit. Eli ensi viikolla vietellään kiitospäivää siellä, toivottavasti kiprakassa kelissä ja talviauringon paistaessa.