Thursday, October 18, 2012

Talvenaloitusjuhlia


Talvi on siis täällä! Nyt maassa on muutama sentti lunta, talven ihmemaa joka puolella!






Meidän talveen kuuluu olennaisena osana rekikoirat (tai valjakkokoirat) ja rekikoirakilpailujen seuraaminen. Yksi suosikeista on täällä blogissakin aiemmin mainittu Yukon Quest, joka on noin 1000 mailin, eli noin 1600 km rekikoirakisa välillä Fairbanks (Alaska) ja Whitehorse (Yukon, Kanada). Maailman haastavimmaksi kisaksikin mainittu YQ kulkee läpi Alaskan ja Yukonin syrjäisimpien erämaiden, joissa koiravaljakon ajaja, musher, on omillaan koiratiiminsä kanssa. Ajankohtana on helmikuu, Alaskan kylmimpiä kuukausia, joten sanomattakin on selvää, että olosuhteisiin tulee varautua hyvin.

Tämän kisan lumoamina me osallistuttiin viime perjantaina Yukon Quest keltanokkien työpajaan, jota suositellaan kaikille kisan ensikertalaisille. Meidätkin hyväksyttiin mukaan, vaikkei meistä kisaan osallistujiksi ole, ainakaan vielä ;)...

Työpajassa tunnetut ja Yukon Questiin monena vuonna osallistuneet musherit jakoivat tietotaitoaan kisaa koskien. Mike Ellis (jonka kennelissä käytiin kesällä kylässä ja josta voit lukea klikkaamalla Vierailu Team Tsuga Siberians -kenneliin ) esitteli YQ-reittiä, sen kavaloita ja helpompia osuuksia, sekä jakoi tietämystään koirien hoitamisesta ja käsittelystä. Mike sai tunnustuksen YQ eläinlääkäreiltä viime vuoden kisassa, joten miehellä on tietoa, taitoa, ja sydäntä toimia koirien kanssa.

Päivän mittaan kuultiin myös eläinlääkärin esittely kisan eläinhoidosta, säännöistä ja rajoitteista. Rankoissa olosuhteissa eläinten hyvinvointiin panostetaan erityisen paljon, ja eläinlääkärit ovat käytettävissä jokaisella tarkastuspisteellä. Lisäksi Gerry Willomitzer esitteli kisaan valmistautumista ja Aliy Zirkle and Allen Moore puhuivat avustajien roolista kisassa. Nugh Neff, viime kisan voittaja, jakoi tietämystään koirien treenaamisesta ja viimeiseksi Jodi Bailey puhui huolista, joita kisaan osallistujilla yleensä on ennen kisaa.

Tunnelma oli hyvin positiivinen, kannustava ja yhteishenki oli aistittavissa mushereiden kesken. Eli tosi mukava kokemus!

Työpaja oli alku viikonlopun kestävälle Alaskan rekikoirayhdistyksen konferenssille, jossa perjantai-iltana järjestettiin Yukon Questin 30-vuotissynttärijuhlat. Paljon isoja nimiä pyöri ympärillä, ja me auteltiin Two Riversin musheriyhdistyksen ständillä. Juhlissa tarjottiin myös ruokaa ja synttärikakkua vielä illan päätteeksi.



Zirkle ja Sue Ellis

Miki ja Julie Collinsin siskon tyttö näyttää siskosten turkismallistoa. Siskokset elävät keskenään keskellä Alaskan erämaata ja hankkivat luonnosta elantonsa.


Kovaa vapaaehtoistyötä!

Two Riversin pöytä


Kotiin ajaessa nähtiin upeat revontulet taivaalla, melkoista värien räiskintää! Eli hyvä alku viikonlopulle!

Lauantaina touhuiltiin kotosalla, ja ooteltiin lunta.

Sunnuntaiaamupäivä oltiin taas konferenssissa meidän yhdistyksen ständillä. Välillä juteltiin Mike ja Sue Ellisin kanssa koirista ja heidän tulevasta kilpailukaudestaan, joka huipentuu Iditarodiin, toiseen noin 1000 mailin pituiseen rekikoirakisaan Alaskassa, johon Mike osallistuu ensimmäistä kertaa.

Iltapäivä vietettiin työkaverin järjestämässä Peruna, Piirakka ja Kalkkuna-juhlassa, joihin ihmiset toivat suosikki peruna- ja/tai piirakkaruokiaan ja lopussa oli äänestys parhaasta tuotoksesta. Ai että oli hyviä ruokia ja makeita piirakoita!! Meidän ranskalaistyylinen piirakka ei yltänyt huimaan suosioon, joten harjoittelua vielä kaivataan...

Mitä piirakoita!

Ja perunoita!

Työkaveri Todd ja tyytyväinen esikoinen

 

Sitten äänestys...

Piian suosikkeja olivat kaikki!

Tuesday, October 16, 2012

Pari viikkoa sitten talvi teki vielä tuloaan...

Kuinka se aika rientääkin... Täällä syksy on vaihtunut pikkuhiljaa alkutalveksi. Lämpötila on laskenut tasaisesti muutamasta lämpöasteesta aina 10 pakkasasteeseen asti, varsinkin yöllä. Pari viikkoa sitten oli hyvät mahdollisuudet saada ensimmäiset lumikinokset, mutta sen sijaan satoikin vettä muutaman päivän putkeen.

Oli keli mikä tahansa, kylmään kauteen valmistaudutaan aina vaan innokkaammin. Puita pilkotaan, sahataan, kannetaan ja kuivataan. Ja vihdoin myös poltetaan! Kun sisälämpötila laski mökissä lähelle nollaa, oli aika ottaa kamina käyttöön. Kyllä sitä kylmässä pystyy nukkumaan, kun on kaksi kerrosta vaatetta, kolme kerrosta peittoja, ja hyvä pipo. Tosin Julien nukkui melkein koko ajan pelkällä t-paidalla, joten näköjään kylmänsietokyvyissä on eroja...

Koirien treenaminenkin on alkanut, Kerry lähtee tiimin kanssa ulos, kelistä huolimatta. Siinä on melkoinen koiratiimi, osa nuoria ensikertalaisia, osa vanhempia, kohta eläkeikään ehtiviä. Kaikki ovat kuitenkin aina innoissaan lähdössä reitille, kuten myös tyttötiimi mönkijän selässä!



Evie ja tiimin johtajat, Speedo ja Ange

Keeper ja Juliana. Keeperissä on beagelia hitusen, joten juoksu kyllä luistaa, tosin vähintään neljään eri suuntaan yhtä aikaa, mikä ei tietenkään parhaimpia rekikoiran ominaisuuksia ole... 
Mutta intoa ei tytöltä puutu!
Takana Elam, yksi vanhemmista koirista, ei malta odottaa lähtöä.

Keeper ja Reo

Ja sitten mennään!


Hauskaa hommaa!

Tiluksien ympäri reittejä pitkin...

Ja lopulta takaisin koirapihalle.

Demi ja Elam saa palkinnoksi keksin.


Niinkuin Hemi ja Reedy...

Hyvähyvä!

Speedo ja Pronto johtivat tiimin kotiin.

Töiden puitteissa viikko oli mielenkiintoinen, Julien sai opeteltavakseen erityistarkan GPS-laitteen, jota kokeiltiin iltaisin kotona. Peltoja ja tiluksia tuli mittailtua...



Nyt sitä kunnon talvea sitten vaan odotellaan...

Monday, October 1, 2012

Farmiviikot Alaskassa



Kuten blogia seuranneet tietävät, täällä talot tarvitsevat vahtia, kun isäntäväki lähtee lomille. Syynä on luonnollisesti se, että Alaskassa monilla ihmisillä on eläimiä, kuten vuohia, kanoja ja koiria, jotka tarvitsevat huolehtijaa lomien aikana. Kerry, Scott ja tytöt viettivät syyskuun kaksi viimeistä viikkoa Pennsylvaniassa (“ulkopuolella”, kuten Alaskassa ruukataan sanoa USA:n muista osavaltioista) vieraillen molempien perheiden luona, ja koska Julienin työt SNAP:ssa jatkuivat vasta nyt lokakuussa, Julienin tehtävänä oli huolehtia eläimistä ja muista töistä isäntäväen ollessa reissussa.

Kuten on aiemmin mainittu, Kerryllä ja Scottilla on koko armeijallinen eläimiä pyörimässä pihapiirissä. On vuohia, kanoja, hanhia, kani, viiriäinen, koiria ja kissoja. Eläinten huolehtimisen lisäksi Julienin hommiin kuuluivat peltojen raivaus ja kyntäminen ja kaikki tilan muut tarpeelliset pikkuhommat. Piia otti töistä vapaata, ylityötunteja paikaten, ja otti vastuulleen keittiöhommat. Siitä seurasi yllin kyllin leipomista, kokkausta ja juustontekoa, olihan meillä käytössä loputon määrä maitoa ja kananmunia. Että oli mukavat pari viikkoa!!

Aamuvarhaisella kömmittiin ylös ja Piia suuntasi vuohia lypsämään ja hoitamaan muut kotieläimet, sillä välin kun Julien hoiti koirat ja kissat. Joskus auringonnousu herätteli mukavasti päivään...








Rapian tunnin jälkeen aamutoimet oli tehty, ja Julien teki crepsejä, eli suomeksi lättyjä, aamupalaksi. Sen jälkeen vuorossa olivat peltotyöt, tai traktorin korjaus, riippuen päivästä. Piia hääräsi keittiössä, ja teki jugurttia, mozzarellaa, halloumia tai ricottaa, tai leipoi leipää tai kakkuja. Paras oli ehkä “paunakakku”, joka on siis perustaikinakakku, johon tulee puoli kiloa voita. Voiko olla parempaa?? Lounaaksi oli yllättäen usein kananmuniin liittyvää murkinaa…

Iltapäivällä Julien jatkoi peltohommia ja Piia ulkoilutti koiria, joskus myös puolukoita poimien. 21 koiran sakissa löytyy kyllä energiaa, vaikka keski-ikä näillä koirilla alkaakin olla korkea.  




 
 



Kuuden aikaan illalla Piia lypsi ja ruokki kotieläimet uudelleen, ja Julien huolehti koirat. Julien oli vastuussa myös sähköstä, silla aurinkoenergia alkaa olla aika marginaalista tähän aikaan vuodesta, ja joskus akut täytyy täyttää generaattorilla. Onneksi siihen ei tarvinnut turvautua kuin pari kertaa.


Illalliseksi nautittiin yleensä salaattia, juustoja, perunoita, munia ja kakkuja. Ja joskus pizzaakin, omalla mozzarellalla...





Sitten kateltiin elokuvaa kissojen kehrätessä kainalossa. Tai ihasteltiin auringonlaskua...










Yöksi hilpaistiin pihan poikki omaan mökkiin.

Nopeasti nämä farmariviikot kuluivat. Mahtava kokemus, ja vaikka traktorista irtosi osia harva se päivä, lypsyn jälkeinen kolotus käsissä herätti Piian joka yö ja meidän mökin sisälämpötila laski lähelle nollaa useana yönä (kun ei sitä raskinut lämmittää, kerran käytiin vain nukkumassa…), meillä on voittajafiilis ja hommista nautittiin täysillä. Tietysti jatkossakin eläinten kanssa touhutaan normaalisti, ehkä aamulypsyt jää vähemmälle…





 
 
Sunnuntaina oltiin vapaaehtoisina Two Riversin koiravaljakkoajajien tapahtumassa. Paikallinen eläinlääkäri tuli antamaan koirille vesikauhurokotuksia, ja melkein 400 koiraa piikitettiin päivän aikana. Two Riversissa sanotaan olevan koirian enemmän kuin missään muualla maailmassa suhteessa väkilukuun. Se tuli ainakin selväksi! Tässä seuran kuvaama video tapahtumasta.



Julienille syyskuu oli lomakuukausi täynnä värejä ja paljon ulkoilmaa. Ja sunnuntaina saatiin ENSILUMI!! Joka sai Piian pomppaamaan sängystä nopeammin kuin kukaan ehtii sanoa “jäätävä”…







Nyt on aika palata takaisin töihin SNAPiin, ja odotella talven tuloa.