Granite Tors -reitti talvivarusteilla

Taas takana yksi viikonloppu, hieno viikonloppu!

Perjantaina auteltiin Two Riversin koiravaljakkoyhdistyksen kisoissa, parkkeerattiin tiimejä ja syötiin kakkuja. Kisa jatkui sunnuntaihin, mutta meillä oli myös muita suunnitelmia viikonlopulle.

Lauantaina suuntana oli Granite Tors –reitti ja varusteina yhden yön kamppeet ja lumikengät. Sama reitti vaellettiin viime kesällä, sita tarinaa pääsee muistelemaan täällä. Tällä kertaa maisema oli valkoinen ja lämpötila hieman alempana kuin kesäkuussa. Lauantaipäivänä aurinko kyllä porotti jo niin kuumasti, että t-paitaa oli ikävä.

Reitin alku oli melko helppo ja oli mukava huomata, että joku oli lumikenkäillyt siellä jo aiemmin, niinpä alussa pärjättiin talvikengillä. 






 
Kun alettiin kiivetä ylemmäs, tarvittiin jo lumikengät jalkaan ja yksi vaatekerros vähemmän. 



Reitti oli ajoittain melko jyrkkä ja nousua riitti pitkään. Mutta maisemat ne vaan parani, mitä ylemmäs kiipesi. 




 
Huipulla istuttiin syömään lounasta auringonpaisteessa ja olo oli mahtava. Sitten jatkettiin reittiä harjannetta pitkin isojen graniittimuodostelmien ohi. 


 






Muutamia kuvia piti tietenkin pysähtyä ottamaan ja lopulta päämäärään, reitin pienelle mökille saavuttiin iltapäivästä.

 

Mökki ei ole kovin kummoinen, mutta siinä on seinät ja katto, jotka suojaavat pahimmilta tuulilta. Kovin hyvää lumisuojaa siitä ei kyllä saa, kuten myöhemmin huomattiin. 








Ensimmäiseksi tarvottiin lähimetsään ja kerättiin kuolleita puunoksia, jotta mökki saataisiin lämpimäksi muutamaksi tunniksi ja sukat ja kengät samalla kuiviksi. Siinä oli tulen rätistessä mukava rentoutua, ja syödä iltapalakeittoa ja suklaata.

Myöhemmin yöllä, kun uni oli jo siepannut, herättiin kummalliseen meteliin. Jotakin leijaili mökkiin sisaan ja meidän päälle: luntahan sieltä tuprutteli tupaan sisään. Keskilattialta oli siis siirryttävä pois ja mentävä syvemmälle makuupussiin. Aamulla lattiaa peitti puolen sentin lumikerros, se siitä lumisuojasta sitten…

Aamupalan jälkeen suunnattiin autoa kohti. Matkaa oli enää noin 10 km ja reitti kulki suurimmaksi osaksi alamäkeen, joten matka joutui vauhdilla, vaikka lumi välillä upottikin. Yöllisen lumimyrskyn jälkeen taivas selkeni ja aurinko paistoi selkään koko matkan. Autolle päästiin väsyneinä ja nälkäisinä mutta iloisina viikonlopun ponnistuksista.