Monday, July 16, 2012

Kiirettä kotona


Tänä viikonloppuna jäätiin kotiin, koska sunnuntaiaamuna Piia lähti kenttätöihin Etelä-Alaskaan. Laakereille ei jääty makaamaan, vaan viikonloppu kului erilaisissa kotihommia.

Perjantai-iltana Piia oli kutsuttu Kerryn emännöimään kirjakerhotapaamiseen. Samalla kun Piia vietti aikaa sivistyneen keskustelun sekä hyvän ruuan ja viinin parissa, Julien sahasi puita. Tällä kertaa paremmalla terällä, ja siinä vierähtikin reilu pari tuntia. Lopuksi kiitoksena oli rääppiäiset kirjakerhon jäljiltä, hyvin sai Julienkin niistä vielä mahan täyteen.


Lauantaina Julien heräsi, pomppasi ylös ja sanoi “Nyt ylös, mulla ois vähän kiire!”. Edessä odotti kyllä tärkeä tehtävä, aamuaskareisiin kun kuului kastelusysteemin asentaminen kasvimaille. Sen myötä isoja kasvirivejä ei tarvisi enää kastella käsin, aikamoinen helpotus iltatöihin! Putkia pitää vielä vähän siirrellä ja säätää, mutta muuten systeemi toimii, kiitos siitä Julienille.







Piia hyöri aamun kasvimaalla kitkien rikkaruohoja, ilman sääskiä ja aurinkoisessa kelissä.


Salaattilounaan jälkeen (johon ainekset saatiin omasta kasvimaasta) Julien auttoi Scottia heinävajan rakennuksessa. Kuulemma homma nopeni kolminkertaisesti, ja kohtapuoliin saadaan alkaa niittämään heinä pelloilta talven varalle. Piia hyöri edelleen kasvimaalla, siirteli jo alkuun päässeitä kasveja rivin loppu 



päähän. Kummasti tyhjeni maa, joten uutta piti istuttaa tilalle. Nyt tuloillaan on ihana vähän porkkanaa ja hernettä, mutta yllin kyllin salaattia. Mitenhän tässä puutarhahommissa vielä käy...
Julien käytti illan taas puiden sahaamiseen ja Piia pakkasi reissua varten. Illallinen nautittiin Kerryn ja Scottin ja tyttöjen kanssa ja keskiyöllä kömmittiin takas mökkiin. Piia lopetteli pakkaukset ja aamulla suuntasi Anchorageen. Julien vietti sunnuntain kotihommissa, puita hakaten ja heinävajan rakennuksessa auttaen. Kiva kotiviikonloppu!




Ja pitänee mainita, että Piia kävi torstai-iltana hillassa. Tässäpä tulos!


Wednesday, July 11, 2012

Automatka Denaliin, "aitoon erämaahan"

Viime viikolla oli lomaviikko: vain puolitoista päivää töitä ja sitten reissuun. Syynä lomaan oli Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivä 4. heinäkuuta, joka on kansallinen vapaapäivä, ja kun se sattui sopivasti keskelle viikkoa, saatiin ke-pe ottaa lomaa. Lastatttiin taas kerran auto ja suunnattiin etelään päin, kohti Denalin kansallispuistoa. Eka yö vietettiin Healyssa (Erämaan armoilla –elokuvan tietäville kerrottakoon, että Alexander Supertrampin bussi sijaitsee lähellä juuri Healya!), 180 km Fairbanksista.

Kuvia ekalta päivältä







Denalin kansallispuisto mainostaa itseään ”oikeana erämaana”, niinpä sisälle puistoon ei pääse muuten kuin bussilla. Me varattiin torstaiaamun bussi (klo 7) ja toivottiin, että sisäänpääsymaksu ja bussilipun hinta olisivat sen arvoisia. Koska suunnitelmana oli yöpyä yksi yö puistossa teltassa, keskiviikkoiltana meidän täytyi käydä lunastamassa vaelluslupa. Siihen kuului opetusvideon katsominen, puistovahdin luennon kuunteleminen ja oman erämaa-alueen varaaminen, koska puistoon päästetään vaeltamaan vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan ympäristön suojelemiseksi. Mukaan täytyi myös ottaa karhunvarma säilytysastia ruualle ja kokkausvälineille.
Näin varustautuneina siis lähdettiin bussilla puistoon. Bussi oli melkein täynnä, turisteja, mikä heti vähensi erämaatunnelmaa, mutta nähtiinpä kuitenkin karhuja ja caribouja (poroja).

Bussi

Karhuja



Ja muita





Maisematkin Alaska Rangelle ja Mt. Kinleylle olivat upeat, soratie kaarteli jyrkkien rinteiden kupeessa ja alla avautuivat maisemat isoihin jokiuomiin ja jyrkkiin vuoriin. Joten kaikenkaikkiaan ihan kiva bussikokemus.



 










Me jatkettiin bussissa Eielsonin keskukseen asti, johon oli laitettu näyttely esittelemään Denalin erämaata ja villiä luontoa. Samalla saatiin hyvä näkymä Mt. Kinleylle.




Puolen päivän aikaan suunnattiin bussilla takaisin päin ja jäätiin pois Toklat-joen uomalla, joka oli meidän varaama retkialue. Ensin käveltiin pitkin kivistä uomaa ja koitettiin pitää mekkalaa ja samalla karhut etäällä. Yhtään ei nähty, mutta varmana siellä pusikossa niitä oli...
Jäljistä päätellen...


Seuraavaksi käännyttiin seuraamaan pienempää jokiuomaa ja samalla kiivettiin lähikukkuloille. Vastaan tuli pari poroa, jotka ohittivat meidät noin 5 metrin päästä, vilkaisemattakaan meidän suuntaan.






Päästiin perille yhden mäen päälle ja siihen ruohikkoon köllähettiin ensin päikkäreille. Makiasti aurinko paistoi ja tuuli piti sääsket poissa. Tosi hyvä paikka teltallekin! Illan mittaan kiivettiin vielä ylemmäs kuvaamaan ja nähtiin hirvi juoksemassa pakoon, ehkä ruohikossa piilevää sutta. Nähtiin myös alaskanlampaita, ainakin yhdeksän! Eli Neljä Isoa Elukkaa tuli puistossa paikannettua. Jes! Ilta jatkui aurinkoisena ja me istuskeltiin huipulla ja nautittiin.















Yö oli tosi tuulinen, mutta hyvin kesti teltta, ja me saatiin noin yhdeksän tunnin unet. Aamulla sää oli edelleen aurinkoinen ja melko lämmin. Koska meillä oli varauksessa vain yksi yö, oli aika pakata kamppeet ja suunnata takaisin puistotielle ja bussiin. Taas kerran nähtiin karhuja ja poroja, kiva lopetus Denali-retkelle.




Kun päästiin takaisin autolle, oli aika päättää mihin nokka seuraavaksi suunnattaisiin. Päätettiin tehdä kierros kotiin ja ajettiin Denali Higwaylle, noin 200 km pituiselle soratielle, joka kulkee läpi kuuluisien retkeily-, kalastus- ja metsästysalueiden läpi upeissa vuoristomaisemissa. Parkkipaikat olivat melko täynnä, siis karavaaraneita ja mönkijöitä joka puolella. Mutta mekin lopulta löydettiin hyvä paikka ja yövyttiin maisemia tsiikaillen.













Lauantaina ajettiin loput Denalin tiestä ja jatkettiin Fairbanksia kohti samaa tietä, jolla käytiin ensimmäinen reissu keväällä. Lounaalle pysähdyttiin samaan paikkaan, ja maisema oli tosi erilainen ilman lunta. Donelly Domella pysähdyttiin tauolle, lueskeltiin kirjaa ja otettiin päikkärit. Ja nyt jo kantapaikaksi muodostuneessa ravintolassa Delta Junctionissa syötiin hampparit ja ranskalaisia, ja tietty pelattiin erät biljardia.




Sitten päätettiinkin ajaa loppumatka kotiin. Koko reissulle tuli mittaa reilu 800 kilsaa, hyvin Subaru veti! :)