Wednesday, April 11, 2012

Pääsiäinen Angel Creek -reitillä and Chena Dome -majalla

Perjantaina lopeteltiin työpäivä aikaiseen ja lähettiin viettään pääsiäistä kotiin jälleen kerran aurinkoisessa säässä. Julienia odotti mökin pöydällä viesti: luvassa oli pääsiäisaarteen metsästystä! Se pyöri kerran jos toisenkin mökissä ja pihalla etsien vihjeitä ja lopulta kokosi vihjeistä kartan. Kartta vei mökin viereiseen vajaan, josta viimein löytyi aarre: leipää ja ranskalaista juustoa, siideriä, suklaata ja Yukon Guest -kirja. Kelpasi siinä perjantai-iltaa viettää.

Lauantaiaamuna lähdettiin taasen vaellusreissulle, tällä kertaa melko lähelle, Chena River virkistysalueelle. Seurattiin ensin Angel Creek -reittiä, joka kulki jokilaaksossa noin 16 km. Moottorikelkat olivat tehneet reitistä helpon kulkea jalkaisin.




























Helppoa kunnes reitti loppui. Sen jälkeen laitettiin lumikengät jalkaan ja suunnattiin metsään. Lumi ylsi paikoin vyötäröön, metsässä siis riitti vielä lunta! Kovasti upotti, mutta onneksi löydettiin hirvien tekemiä polkuja, joita oli helpompi seurata.



Ei ihme, että monet polut ja reitit Alaskassa ovat nimeltään "hirven polkuja". Oli aika kiva seurata luonnonpolkuja, eikä ihmisten jälkiä missään! Meillä oli mukana yksi rinkka, johon oli kiinnitettynä ahkio veden, ruuan ja alustojen kuljettamiseen. Olihan se hommaa  hangessa vetää ahkiota, ja välillä hirvet olivat päättäneet kulkea myös melko ahtaista paikoista.










Reilun parin kilsan jälkeen oli aika aloittaa kapuaminen tunturin laelle. Päämääränä oli yöpyä Chena Dome reitin majalla.










Chena Dome reitti on vajaan 50 km pituinen kierros, joka seurailee vuorenhuippuja Angel Creekin ympärillä. Sanotaan, että reitti on hyvin haastava ja yleensä suositellaan kesäaikaan kuljettavaksi. Mutta mehän haluttiin nähdä vuoret sieltä ylhäältä, joten ei muuta ku kiipeämään.








Edessä oli 500 metriä jyrkkää rinteen seinämää ja lunta edelleen paikoin sinne vyötäröön. Välillä lumi kantoi ja sitten sitä vaan liuku taaksepäin, niin jyrkkää oli. Ja ilmeinen lumivyöryvaara oli kokoajan läsnä: lumihanki äänsi sen verran mukavasti jalkojen alla. Joten huutaminen ei tullut kyseeseen, vaikka välillä teki mieli!



Hikeä virtasi ja varmaan ois pitäny pari kyyneltäkin tirauttaa, niin raskasta oli kiivetä ahkion kanssa. Mutta huipulle päästiin, ja mikäs siellä odottikaan, paras maisema ikinä! Tuntureita, vuoria ja kaukaisuudessa siinsi Alaska Range vuoristokin! Täydellistä!





































Pieni lounastauko pidettiin huipulla ja sitten matka jatkui huippuja seuraten majalle asti.








Maja oli, no, maja. Oli siinä katto, seinät, ikkunoita ja ovi. Tuulensuoja toimi muuten, mutta seinät oli täynnä pieniä reikiä. Ja lattiassa ammotti iso aukko, johon oli tosin hyvä lakaista lumet. Mutta perille oltiin päästy. Loppuilta kuivateltiin varpaita ja kamoja, ja syötiin nuudelisoppaa iltapalaksi. Ja kurpitsakakkuja kyytipojaksi. Aika aikaisin laitettiin nukkumaan, ja yö sujui mukavasti. Julien nukkui lattialla, jossa oli kuulemma ollut vähän viileää...

















Aamu oli jälleen aika vilpoisa, joten pakattiin nopsaa kamat, napattiin pari keksiä ja myslipatukkaa aamupalaksi ja lähdettiin takaisin päin.









Tällä kertaa suunnattiin majalta suoraan alas laaksoon ja aamupakkasella lumikin kantoi paikoin mukavasti, paremmin Piia kuin Julienia tosin. Mutta keli oli muuten upea.



Sumu väistyi laaksosta auringon alkaessa lämmittää ja naamakin siinä paloi.















Edelleen rinteiden juurella lumivyöryvaara muistutti olemassaolostaan, välillä kokonaiset lumilaatat liikahti alla ja sitten vaan nopeaa seuraavan puun juurelle.










Mutta hyvin selvittiin reitille, ja lopulta kotiin asti.






















Kannattaa vilkaista video reissusta!




Illalla nautittiin pääsiäisillallista Scottin, Kerryn ja lasten sekä heidän ystävien Sandran, Toddin ja Keithin kanssa. Tarjolla oli caribouta ja kasviksia ja erilaisia salaatteja. Jälkkäriksi mustikkaleipää ja mustikkajuustokakkua, aijai. Sen jälkeen uni sieppasi mukavasti ja lihaksetkin muistuttelivat, että jotakin on tänä viikonloppuna tehty. Paras fiilis ikinä! :) 

Friday, April 6, 2012

Hauskaa pääsiäistä!

Olkaa ulkona, nauttikaa ja ottakaa kuvia!
Hyvää pääsiäistä kaikille!

Terkuin Piia & Julien

Alla kuvia White Mountainsilta ja lähituntureilta, hdr-tekniikalla muokattuina. :)






Thursday, April 5, 2012

Sunnuntaina siementen kylvöä ja satumaisia maisemia

Sunnuntaiaamuna suunnattiin taas navetalle auttelemaan ja Piia onnistui lypsämään kaksi kupillista maitoa! Totta kyllä, Scottille jäi vielä muutamia laseja tiristettäväksi mutta saavutus tämäkin. Owen-kukko hyökkäili Julienin päälle tämän hakiessa munia toisesta kana-aitasta. Se on melko pelottava ilmestys, kun se hyppii ja tökkii kannuksillaan ja nokallaan! Kukko siis. Mutta kanan- ja ankanmunat saatiin talteen. Kilit sen kuin kasvaa ja kanat ja ankat ovat jo ulkosalla suurimman osan päivää. Navettamaalla kaikki siis hyvin.



Iltapäivällä nautittiin omenapiirasta ja istutettiin ensimmäiset kevään siemenet.





Monenlaista tomaattia, sipulia ja yrttejä lähti kasvamaan.








Ensi sunnuntaina laitetaan lisää ja siirretään edelliset isommille kasvualustoille.












Toivottavasti kesällä saadaankin nauttia antimista suoraan takapihalta. Kiitos tästä taas Kerrylle ja Scottille!














Illalla päätettiin lähteä katsomaan auringonlaskua lähikukkukoille. Scott käynnisti Skidoon (kyllä me sitä nyittiin, mutta ei sitten millään lähtenyt käyntiin!) ja sillä hurautettiin hyvälle näkoalapaikalle.













Auringonlasku oli kaunis ja me nautiskeltiin vaan hiljaisuudesta ja mukavista maisemista.





















Videota tunturista...





Hirvikin siihen tulla tupsahti, mutta yhtä nopeasti se karautti tiehensä kun meidät näki...




Pleasant Valley Season Funale - kauden päättäjäiset

Lauantaina, hiihtoretken jälkeen, mentiin katsomaan Pleasant Valleyn kaupalle koiravaljakkokauden päättäjäiskisoja. Aamupäivän satoi lunta ja kuvatkin näyttävät, että harmaata oli. Mutta 14 kymmenen koiran tiimiä lähti matkaan 20 mailin kisaan. Kuuden koiran tiimejä oli samoin 14 ja matkana heillä 10 mailia. Tuttuja kasvoja oli myös mukana :)!
















Ja videota...


Iltapäivällä aurinkokin tuli vihdoin esiin ja monenlaista tapahtumaa oli meneillään, kuten pääsiäismunien etsintää (lapsille tosin), lasten koirakisat ja valtavasti grilliruokaa oli tarjolla. Juteltiin mukavia Wesin kanssa ja vietettiin rento päivä kyläläisten kanssa.

Mökille päästessä hiihtoretki alkoi painaa, ja vetäistiin päikkärit: Julien 1,5 tuntia ja Piia 3 tuntia. Hyvähyvä!!