Friday, January 11, 2013

Joululomatarinoita


Kahden viikon joululoma on nyt siis takana, arkeen palautumiseen tarvitaan varmaan toiset kaksi viikkoa. Loma sujui ihanissa joulutunnelmissa, unohtumattomissa uuden vuoden hetkissä, paljon ulkoillen ja tietenkin paljon syöden. Alkupäivät kipristeltiin -35 asteen pakkasessa, mutta sää lauhtui siitä nopeaa, ja uuden vuoden tienoilla lämpötila hätyytteli jo nollaa muutamana päivänä. 

Yhä aikaisempia auringonnousuja ja yhä myöhempiä auringonlaskuja seurattiin päivittäin takapihalta, ja viimein aurinko kipusi myös kaukana häämöttävien mäkien yli. Meidänkin lomatunnelma oli korkealla, vaikka mukaan mahtui myös surullisia hetkiä.




Joulu ja talvipäivänseisaus

Mökissä riitti oikeanlaista joulutunnelmaa alusta asti: seinät koristeltiin perheen, sukulaisten ja ystävien joulukorteilla (kaunis kiitos kaikille!), kynttilöitä poltettiin aamuin illoin, joululaulujakin laitettiin läppäriltä soimaan useaan otteeseen, ja kaiken kukkuraksi lauantaina Julien haki pirttiin lähimetsästä ihka oikean joulukuusen. Kuusenkoristeita saatiin Scottilta ja Kerrylta, ja huolellisen koristelun jälkeen kuusi näytti Piian mielestä maailman kauneimmalta! Suomesta saatiin muutama joulupakettikin täynnä suklaaherkkuja, kyllä kelpasi!





Lauantai-iltana juhlttiin pikkujouluja Scottin, Kerryn ja tyttöjen kanssa. Juhla oli sekoitus amerikkalaisia herkkuja, kuten täytettyjä kananmunia, salaattia, juustoja ja pierogeita Pennsylvaniasta. Mukaan Piia teki suomalaisen porkkanalaatikon ja ranskalaisen mantelipiirakan. Ja siitä se herkuttelu sitten lähti! Mantelipiirakkaan piilotettiin perinteen tapaan yllätys (tällä kertaa muovinpala), jonka saaja kruunattiin illan kuninkaaksi tai kuningattareksi. Tällä kertaa yllätyspalan sai Scott, joka valitsi Kerryn kuningattarekseen. Hieno ilta, jolla päästiin mukavasti joululomatunnelmaan.






Jouluaattona suunniteltiin Julienin kanssa oma yhteinen kolmen maan vaikutteita saanut joulu- ja samalla talvipäivänseisausmenu.  







Alkupaloiksi oli patonkia ja juustoja sekä täytettyjä kananmunia. Pääruuaksi hirvenlihafileitä ja paistettuja perunoita punaviinikastikkeella. Ja jälkiruuaksi juustokakku mustikkakastilla. Ruoka oli erittäin herkullista ja sitä oli riittävästi. Melkein kuin kotona!





Jouluaamu alkoi suomalaisperinteitä kunnioittaen riisipuurolla ja hillasopalla, kyllä maittoi ranskalaisellekin! Mantelin, eli tiskivuoron, sai Piia, joten normaalikuvioihin ei tullut muutoksia.



Ja joululounasta nautittiin Scottin, Kerryn ja tyttöjen kanssa, tosin kevyesti "vain" juustoja, keksejä, kakkua ja suklaata syöden. Joululahjaksi saatiin iso perinteinen amerikkalainen joulusukka täynnä suklaata ja pipot. Suklaista riitti iloa pariksi päiväksi, pipoista riittää lämpöä varmasti koko talveksi, ja sukasta joka jouluksi.

Uusvuos


Uudenvuoden aattoiltaa vietettiin Sandran ja Toddin kotona nuotiolla hyvässä seurassa ja hyvän ruuan kera. Paikalle saapui paljon tuttuja ja myös paljon uusia ihmisiä, joten ilta oli mukava aloitus uudelle vuodelle.  








Illaksi tultiin kotiin ruokkimaan koirat ja valmistautumaan meidän omaan uuden vuoden juhlintaan. Niinpä kello 23.30 laitettiin koirat valjaisiin ja reen eteen ja lähdettiin uudenvuoden rekiajelulle. Lähtölaskenta vuodelle 2013 tapahtui siis reen kyydissä Talvireittiä pitkin ajaen.  





Mikäs sen parempi tapa toivottaa uusi vuosi tulleeksi!







Uudenvuodenpäivänä lähdettiin moottorikelkka-ajelulle etsimään uusia rekireittejä ja satuttiinkin kaverin talolle sattumalta. Siellä vierähtikin loppuilta jälleen hyvässä seurassa. Tarjolla oli hyvää ruokaa, hyviä tarinoita, ja liian paljon juomaa.











Loma kului ulkoillessa

Luonnollisesti meidän lomapäivät sujuivat ulkona puuhaillessa. Koirien kanssa käytiin rekiajelulla lähes päivittäin ja siitähän koirat tykkäsi. 








Ennen loman alkua saatiin kaksi uutta tulokastakin tiimiin: Cuppy and Bingo.



Cuppy

Iso ihana jättiläinen, joka nostaa tassua ainakin kun menet tervehtimään. Cuppy on osoitus siitä, että sokea koirakin voi elää täysipainoista rekikoiran elämää, ja Cuppy onkin aina valmiina lähtöön, eikä halua pysähtyä. Tässä Cuppy Stellan kanssa.



Bingo

Toinen ihana jättiläinen, jolle on suotu extra-annos energiaa ja intoa. Bingo hyppii taukoamatta ylösalas, mutta kun sitä menee tervehtimään, se kellahtaa maahan ja on valmiina rapsutuksiin.





Vahvistetun tiimin kanssa käytiin monilla lyhyillä ja pitkilläkin ajeluilla etsien uusia reittejä.  








Loman aikana käytiin myös yksi yli yön kestänyt reissu Coloradojoen mökille, jonne on meiltä matkaa noin 20 km. Yhtenä aamuna pakattiin yöpymiskamppeet koirille ja meille ja lähdettiin matkaan, Piia reellä ja Julien moottorikelkalla. Reitti mökille oli kauniin maiseman ympäröimä ja matka sujui hienosti. Oli vain reilua, että Piiakin joutui töihin matkan loppuvaiheessa, kun maasto alkoi kohota. Kaikkien ulkokamppeiden kanssa juoksu ja reen työntäminen ylämäkeen on hyvin hikistä hommaa. Mutta jälkeenpäin sitä arvostaa koiriansa vielä enemmän, ja saa syödä suklaata niin paljon kuin jaksaa reessä pukata mukana.














Coloradojoen mökki on pieni mutta viihtyisä ja siellä sujui ilta hyvissä tunnelmissa, täyden kuun paistaessa.  








Seuraavana päivänä Julien lasketteli reellä takaisin kotiin ja Piia ajeli vuorostaan moottorikelkalla. Aurinko ehti jo laskemaan matkan kuluessa, vaikka matkaan lähdettiin aamupäivällä. Mutta olipahan sekin päivä pari minuuttia pidempi kuin edellinen!


 



Rekiajojen lisäksi koirien kanssa ulkoiltiin myös muuten. Koirat päästettiin parissa ryhmässä irti ja kylläpä meno maistui.  
Leikkimistä, lumessa rysyämistä, paljon edestakaisin laukkomista. Hymyt paistoivat koirien kasvoilla, aina kun ulkona roikkuva kieli ei ollut edessä.





Loman aikana ehdittiin myös vähän hiihtää ja ajella muuten vain moottorikelkalla.




Ja nauttia kynttilänvalosta ja musiikista.




Vaikka loma oli täynnä hienoja hetkiä ja seikkailuja, ei se ollut kuitenkaan täydellinen. Ja vaikka uusi vuosi alkoi unohtumattomalla tavalla, samalla menetettiin jotakin. Uudenvuoden päivänä nukkui pois yksi tiimimme jäsenistä, Casey, joka poistui luotamme kauniissa aamuauringossa. Casey oli uskomaton rekikoira, pieni mutta aina tehden töitä kaikkein eniten. Ja aina heiluttamassa häntää. Casey jätti tyhjän tilan niin koirapihalle kuin meidän sydämiin. Ja meillä on ikävä. 



<3

Friday, December 21, 2012

Valmiina jouluiluun ja lomailuun


Nyt se on vihdoin täällä: Piian innolla odottama, ja Julienin kovasti pelkäämä JOULU! 

Tarkoittaa meille kokonaista kaksi viikkoa lomaa, joka aloitellaan rapialla -42 asteen pakkasella. Loma vietetään suunnitellusti siis kylmässä, koirien kanssa rekeille, syöden, metsässä hiihdellen, syöden, valokuvia ottaen, syöden, leväten, ja tietenkin syöden. 

Jos kummempia ei tule eteen, seuraavan kerran ihmisten ilmoille palataan tammikuun toiselle viikolla, joten halusimmekin näillä kuvilla toivottaa meidän perheille, ystäville ja kaikille blogin lukijoille...

Rapsakkaa talvikeliä...



Hyviä ulkoiluharrastuksia...


Ensin avataan reitit lumimyrskyn jälkeen... Sitten korjataan kelkat.




  Rekiretkelle lähdössä




Ja herkullista ja rauhallista JOULUA...




Tämä vuosi on ollut täynnä jännittäviä seikkailuja, uusia kokemuksia ja hienoa hetkiä, ja toivommekin, että uusi vuosi 2013 on yhtä uskomaton, meille kaikille! 





Jatkuu...


Friday, December 7, 2012

Pakkasessa selviäminen ja siitä nauttiminen

Viime viikkoa voi kuvata vain yhdellä sanalla: kylmä! Voishan sitä "jäätävä" ilmaisuakin käyttää, mutta tiedostaen, että kelit voi ja todennäköisesti muuttukiin vielä kylmemmäksi jossakin vaiheessa, säästetään tämä termi myöhemmälle.




Meidän lämpömittari ei paljon -35 asteen lämpimämmälle puolelle kivunnut koko viikolla, ja viikonloppuna koettiin -43 asteen ennätys. Kuulostaa pahemmalta kuin mitä onkaan, sillä oikeilla varustuksilla ulkona pystyy hyvin hommailemaan ja nauttimaan raikkaasta talvikelistä.








Joulukuun ensimmäinen aamu alkoi vanhalla kaverilla, suklaahippukakulla, ja koiratiimin suunnittelulla, mikä kirvoitti mieleen monet muistot Suomen Nellimistä. Kiitos kotiporukoille kakusta ja terveisiä Christophille, Marielle ja Julialle!



Viikonloppu siis sujui rekikoiraillessa (josta voi lukea lisää tarinoita täältä) ja lauantaina käytiin myös moottorikelkkailemassa läheisellä joella, Flat creekillä. Hieno oli tunnelma talvisessa metsässä, kun puut natisee pakkasessa ja huuru koristaa oksia.



Sunnuntaina käytiin myös hiihtelemässä läheisessä metsässä ja seuraillen Flat creekin uomaa. Piia lauleskeli joululauluja ja ympärillä olevat kuuset näyttivät ihan luonnon omilta joulukuusilta, kun auringon säteet heijastivat huurretta miljoonissa väreissä. Kyllä kelpasi aloittaa joulukuu!





Tähän kauteen kuuluu olennaisena osana tietysti joulukalenteri, meillä molemmilla ikioma. Piia teki Julienille oman pienillä yllätyksillä, ja maanantaina saapui yllätyspostia Piialle Suomesta, Ellu ja Liisa olivat askarrelleet ihania pussukoita jokaiselle joulukuun aamulle. Tietää, mitä tehdä ensimmäisenä aamulla!



Näissä lämpötiloissa elämä vaatii vähän säätämistä, mökissä ja auton kanssa. Kaasuhellan kaasu lopettaa toimintansa kun mittari hipoo -40, joten kokkailusta suoriudutaan puukamiinaa käyttäen. Ja hyvin se asiansa hoitaa, kamiina pitää polttaa muutenkin niin kuumalla, että pakkanen pysyy seinien ulkopuolella. Sähkön puuttuessa auton lämmitys ei onnistu kotona, joten se pitää käynnistää ja jättää tyhjäkäynnille joka ilta joksikin aikaa. Sen jälkeen Julien peittelee auton yöpuulle, peitoilla ja huovilla. Näin aamulla tyhjäkäyntiä ei tarvitse harrastaa kuin noin 20 minuuttia ennen töihin menoa. Maanantaiaamu oli haastava, auto kun oli umpijäässä viikonlopun jäljiltä. Generaattori hurrasi kolme tuntia, ennenkuin Subaru päätti, että on tarpeeksi lämmin käynnistymään. Onneksi täällä töistä myöhästyminen kylmien kelien takia on luonnollista.


 Konstit, joilla saadaan auto käynnistymään kovassa pakkasessa, ilman sähköjä

Konstit, joilla saadaan mökki, sekä oma ja koirien ruoka lämpimäksi

Wednesday, December 5, 2012

Esittelyssä Escape-tiimi ja ensimmäiset rekikoira-ajelut

Viime viikkoa kerettiin odotella jo isolla innolla, saatiin nimittäin kuusi uutta ystävää kotiin.








Keskiviikkona alkoi meidän parin kuukauden kausi rekikoira-ajajina eli mushereina, ja nämä kuusi uutta ystävää muodostavat nyt meidän rekikoiratiimin, jota ylpeänä kutsumme Escape-tiimiksi. Escape eli "pako" -nimikettä ei valittu kuvaamaan itse koiria, yksikään ei nimittäin ole yrittänyt karata. Elämä täällä on kuitenkin meidän "Pako Alaskaan", ja koska rekikoirilla ajo on iso osa alaskalaista perinnettä, tuntui nimi hienolta liitteeltä meidän kokemuksiin. Lisäksi tämä tiimi takaa meille ajoittaiset pakomatkat villiin luontoon ja talvierämaahan, joten nimi tuntui hyvinkin sopivalta.



Kiitos tiimistä kuuluu ystävällemme Sarkalle, joka lainasi koirat meille talven ajaksi. Tässä siis Escape-tiimi:

 
Honza on johtajakoira ja aina heiluttamassa häntää. Poika on tosi fiksu, tietää milloin kuvataan. Mikä sinisilmäinen komistus!
 










Sanoin Hectorille, että hymyile vähän. Ja hieno virne sieltä tulikin tältä leikkisältä pojalta, joka on ensimmäinen, joka aloittaa ulvontakonsertin iltaisin.









Stella odottelee jo iltapalaa. Tyttö on kaunis rekikoira, eikä yhtään niin vanha, mitä syntymätodistus väittää.










Nella liittyi viimeisenä tiimiin mukaan ja on hieno apujohtaja. Nella tervehtii ensimmäisenä koirapihalle tulijaa ja kaunis tervehtijä onkin.










Kacie on pihan sinisilmäinen prinsessa, aina valmis rapsutuksiin ja huomionosoituksiin. Kacie on myös hieno apujohtaja ja kertoo johtajakoirille, mihin mennään. Vaikka onkin pieni kooltaan, Kacie on riski vetämään rekeä.









Terapin on hauskan näköinen tyttö sinisine silmineen, ja tosi kiltti, jos et ole toinen tyttökoira. Yleensä Terapin vetää johdossa Honzan kanssa, ja saa myös isoimmat annokset ruokaa.









Vaikka viikonloppuna paukkui pakkaset ennätyslukemissa, rekikoira-ajelulla käytiin pari kertaa. Koirat vetivät upeasti, ottaen huomioon, että mushereina toimivat aloittelijat, joilla oli ajoittaisia vaikeuksia pysyä reen kyydissä, jotka ottivat käännökset niinkuin mentäisiin rattorilta puita päin, ja joilla ei aina pysähdykset ja suunnat olleet hallinnassa.

Kun kokemusta karttuu, koirat kyllä tottuvat ja oppivat luottamaan meihin, ja käännöksetkin varmasti onnistuvat ja yhteinen kieli löytyy. Yhtäkaikki meillä ja koirilla oli hauska viikonloppu ja koirat nauttivat ulkoilusta. Niiden juoksuinnolle ei näy loppua, oli keli mikä tahansa.




Ja sitten iltapalan aika, namskis! Kuivaruokaa vedessä ja kananlihaa!