Autoreissu Eagle Summitille



 

Luvassa lisää syysvärejä Alaskasta...

Kun Julien oli vihdoin toipunut Ranskan matkan aikaerosta, päätettiin matkata autolla Steesen valtatietä pitkin kohti Eagle Summittia. Sama reissu tehtiin keväällä, ja nyt haluttiinkin nähdä samat maisemat syksyn väreissä. Chatanika-joki seurailee valtatietä jonkin matkaa ja me pysähdyttiin useaan otteeseen ottamaan kuvia ja nauttimaan iltapäivän auringosta. Joessa näytti olevan runsaasti myös kaloja. Julienin harmiksi kalastusluvat ovat täällä aika kalliita...  



 

Kukkulat valtatien ympärillä näyttivät komeilta, ja väreihin loi vaihtelevuutta metsäpalojen jäljiltä mustat puunrungot ja väliin pistävät keltalehtiset koivut.

Lopulta Eagle Summitilla nähtiin lunta!! Talvi on siis tulossa, eikä ensilunta tarvitse varmaan kauaa kotonakaan odottaa. Lumessa hyppely muistutteli mukavasti, ettei Alaskan talvessa välttämättä pärjää Conversen tennareilla... Lumi loi kukkuloille mukavan tunnelman ja huomattiin, että kyllä sitä talven tuloa jo odottaa, vaikka syksy täällä mukavaa aikaa onkin.

Yö vietettiin joen varrella ja nuotiokin laitettiin pystyyn. Liekit lämmitti mukavasti, samalla kun nautittiin Ranskan suklaatuliaisia. Helppo oli nautiskella. Subaru oli edelleen Julienilla vähän liian lyhyt, jotta nukkuminen sujuisi ilman asennon vaihtoja aika-ajoin, mutta kyllä se kelpo peli on tämmösille retkille!

Syksy on täällä, ja niin ollaan mekin!

 

Eli syyskelejä pitelee Alaskan mailla!

 

Niinpä kasvimaa alkaa olla koluttu ja kasvikset, joita ei ehditty syödä ennen yöpakkasia, säilöttiin vierasmökkiin. Edelleen joka päivä saadaan silti nauttia kelpo annos oman maan makuja, mikä helpottaa pimeneviä ja viileneviä iltoja.

 

 

 

 

 

 

Kuukausi sitten talveen valmistauduttiin poimimalla mustikoita Kerryn kanssa. Laji on täällä eri kuin Suomessa, mutta yhtä maukas kuitenkin. Mustikoita oli paikoitellen erittäin runsaasti, ja me saatiinkiin vajaan 40 litran kokonaissaalis tältä syksyltä. Eiköhän talvellakin saada siis nauttia kesän makuja.

 

 

 

Päivät siis lyhenee ja yöt viilenee. Vaatekerroksia tarvitaan siis yhä useampi ja otsalamppu kuuluu olennaisena osana asustukseen. Syksy tuo myös tullessaan kauniita kuulaita aamuja, joista voi vaikkapa nauttia matkalla töihin.

 

 

 

 
Ja mitä on syksy, jollei täynnä ruskan värejä! Mukava on seurata luonnon valmistautumista talveen, värien vaihtumista ja nauttia kauniista maisemista.
 

 

Kotona...

 



Ja Chena Hot Springs -tien varrella...

 

 

 

Viime viikolla meillä oli useita syitä juhlaan. Evie täytti 7 vuotta ja sitä juhlittiin vieraiden kanssa lauantaina. Tarjolla oli vuohiburgereita, kasviksia takapihalta, ja kahdenlaista kakkua. Hyvin maistui!

Suurin juhlan aihe oli tietenkin se,
että meidän molempien viisumeille saatiin jatkoa,
joten täällä jatkuu seikkailut ensi huhtikuuhun asti!!!
 Pysykää siis kuulolla, blogille on luvassa jatkoa.

Aurinkoista syksyä, toivottelee kaksi onnellista Alaskasta! :D 

Mönkijällä Compeau reitillä - viimeiset kesämuistot

Vaikka syksy on jo täällä, ja kesälle on jätetty jäähyväiset, muutamat kesämuistot on vielä jakamatta.

Elokuussa käytiin mönkijällä ajelemassa Compaeu-reitillä, samalla reitillä, jota kokeiltiin moottorikelkalla talvella. Ensimmäiset 16 km noustiin mäen rinnettä ylös mutkittelevalla polulla. Sitten saavutettiin metsäpalolinja, jota seuraamalla pääsi lopulta tunturiharjanteelle. Hyvät näkymät!

Takaisin tultaessa katsastettiin marjatilanne, ja mustikoita löytyi ihan älyttömästi!

Viimeisenä kesämuistona olkoon se, kun Ranskan poika pääsi leikkaamaan heinää traktorilla. Siis unohtumaton kesä koettu Alaskassa! :)

Uusia ja vanhoja kokemuksia kotona

Viime viikolla kotona tehtiin pieniä ja suuria askareita.

Vaikka kesä täällä vielä jatkuu, valmistautuminen talveen on alkanut. Eli polttopuita tehdään vauhdilla. Joka päivä. Onneksi Piia on päässyt lapsuuden puutalkootraumoista, ja nauttii nyt puunhakkuusta, oikeasti. Julien taas käyttelee sahaa niinkuin olisi se kädessä syntynyt. Me ollaan hyvä halkotiimi!

Nyt on myös aika ottaa ilo irti Kerryn ja Scottin kovasta työstä kasvimaalla ja nauttia antimista. Tällä hetkellä kovaa huutoa ovat erilaiset salaatit, yrtit ja kesäkurpitsa. Takapihalta saa iltapalan joka päivälle.

Videolla todistusaineistoa...

Koska meidän sieniosaaminen keittiössä on rajallinen, päätettiin tyytyä vain valokuvaamaan niitä. Paljon kasvaa kaikenlaisia kansikkaita mökin ympärillä. Tietenkään kaikki ei lautaselle kuuluiskaan...

Tällä viikolla kiirettä piti myös kakun syönnissä. Kerry teki unelmaisen jäätelökakun mustikoilla, ai että oli hyvää! Evien mukaan juhlittiin jonkun 102-vuotissynttäreitä. Ainakin kynttilöitä oli niin paljon, että niiden puhaltamisessa tarvittiin apujoukkoja!

Käytiin myös mönkijäajelulla. Jäätiin kiinni. Mutaan. Puoleksi tunniksi. Kiva.

Sunnuntai oli aika mielenkiintoinen päivä. Scottin kaveri Tom tuli teurastamaan kolme kiliä. Yksi niistä oli "Pikkumies", joka syntyi toukokuussa ja kärsi alusta asti erilaisista puutetiloista. Tämä iloinen kili ei tainnut kuulla eikä nähdäkään kovin hyvin, eikä liikkuminenkaan aina ollut helpointa, varsinkin, kun jalka nyrjähti muutamia päiviä sitten. Niinpä Scott ja Kerry päättivät, että on parempi pikkumiehelle päästä kärsimyksistä. Kaksi muuta kiliä ehtivät jo siihen ikään, että olivat valmiita tulemaan isiksi, joten nekin päätyivät pakastimeen.

Onneksi pikkumiehen teurastamista ei nähty, se olisi voinut olla kova pala. Mutta Piia päätti auttaa Tomia kahden muun kilin kanssa, alusta loppuun. Eikä se tietenkään helppoa ollut. Mutta tyttö oppi paljon anatomiasta, ja oli entistä vakuuttuneempi omista syömispäätöksistään. Tom teki työnsä hyvin, eläintä kunnioittaen. Joten Piialle kokemus oli hyvä. Julien ei halunnut osallistua, vaan piti seuraa moottorisahalle ja puukasalle pihalla.

Sunnuntai-iltapäivä ja ilta meni heinähommissa. Kuten mekin, Kerry ja Scott valmistautuvat talveen ja vuohille on kerättävä talviheinä. Keli oli loistava peltotöihin, aurinkoinen, kuuma ja kuiva. Illalliseksi nautittiin caribou ja kasvimaan erilaisia salaatteja. Ja suomalaista suklaata!