Mettätöitä ja pässi karkuteillä

Viime viikonloppuna oltiin kotosalla ja pidettiin paikkoja pystyssä, kun Scott ja Kerry tyttärineen suuntasivat Denalin kansallispuistoon telttailemaan.

Viikonlopun suunnitelmiin kuului eläinten huolehtiminen, puutarhan hoitaminen, polttopuiden tekeminen ja tietysti kauniista säästä nauttiminen.

Lauantaiaamuna Piian tehtäviin kuuluivat

• Tipujen ruokkiminen
• Kanojen, kukkojen ja hanhien ruokkiminen ja munien kerääminen
• Vuohien ruokkiminen ja kuttujen lypsäminen
• Vuohien ulospäästäminen (laiduntavat päivän tilan pihapiirissä ja metsässä)
• Viiriäisen ruokkiminen

Julien tehtäviin kuuluivat

• Koirien ruokkiminen ja juomavesiastioiden täyttäminen
• Koirien aitausten siivoaminen
• Ruokakuppien täyttö seuraavaa ruokintaa varten
• Rapsutukset

Kun aamutoimet oli hoidettu, käynnistettiin traktori ja suunnattiin lähimetsään keräämään puunrunkoja. Muutama keikka tehtiin ja tuotiin rungot talon lähelle pilkkomista varten. Julien oli mestari traktorikuski heti alkumetreillä, traktori ei jäänyt kuin muutaman kerran kiinni pehmeään maahan. Sitten hokattiin laittaa neliveto päälle ja alkohan se kulkemaan. Piiakin kokeili traktorin ajoa, ja hyvin luisti.

Kun rungot oli haettu, oli katkomisen ja pilkkomisen vuoro. Otettiin Stihl (iskalle tiedoksi) varastosta ja pistettiin saha soimaan. Joko meillä ei riittänyt ruista ranteessa, tai hauiksessa, tai sitten Alaskan Stihlit eivät ole Ranuan Rautian veroisia. Kotipuolessa runkojen katkominen näyttää tapahtuvan sekunneissa. Meillä pienenkin rungon sahaaminen kesti niin kauan, että sahaaminen käsisahalla osoittautui lopulta nopeammaksi. Täytynee tarkastaa joko sahan terä, tai sahaajan sahauskunto. Piia polttopuiden kanssa kasvaneena eli alan ammattilaisena sahasi sitten käsin rungot sopivan pituisiksi ja ne pilkottiin yhteistuumin talven varalle. Toivottavasti iska on kotipuolessa ylpeä! Ja kyllä se ranskalaisellakin näyttää kirves hyvin heiluvan, ei siinä valittamista.

Stihl Julienin käsissä

Piia näyttää mallia! Enää pari minuuttia ja tämä runko on katki...

Lauantai kuluikin näissä toihuissa. Päivän aikana vuohipukki Taffy rikkoi aitauksensa oven ja karkasi puutarhaan. Ruoho, ja valitettavasti myös nuoret kasvisten taimet, näyttivät pukille kelpaavan. Toivottavasti meillekin jäi syyskesän satoon jotakin jäljelle. Taffy saattaa sille päälle sattuessaan ja isoine sarvineen olla aika äkäinen, joten siinä olikin pohtiminen, miten saadaan pukki takaisin aitaukseensa. Julien kävi Taffyn kanssa oikein härkätaistelun, ja lopulta sai otteen käyräsarvista. Piia tarrasi toisesta sarvesta kiinni ja siinä yhdessä sitten raahattiin pukki takaisin. Huh mitä hommaa tämä maalla olo!

Taffy ja sen sarvet

Illalla hoidettiin taas ruokinta ja myös kasteltiin puutarhan jäljellä olevat taimet.

Isompi kasvimaa, jonne Taffy ei onneksi päässyt. Porkkanoita ja perunoita odotellessa...

Yöllä kuunneltiin kurkien laulua lähipellolla. Välillä ne tepastelee pihallekin ihmettelemään...

Sunnuntai kului aikalailla samoissa tunnelmissa. Wes ja Wendy SP kennelistä tulivat käymään kylässä kahden koiran kanssa. Toinen niistä oli Iditarodin läpikäynyt Stormy, Rynen tiimistä. Kiva oli saada vieraita, meidän mökki kun sijaitsee aika syrjässä, ettei siellä vieraita paljon näy. :)

Eli tällä kertaa vietettiin työntäyteinen viikonloppu ja Piialla oli mettätöissä oikein kotoisa olo. Ruumis kiittää ja on kipeä edelleen. Viikonlopussa oli kunnon alaskalaista tunnelmaa, ja mikäs siinä sään suosiessa ja ulkona touhutessa. :) Lämmintä piisasi, ja pilkkomista jäi vielä seuraavillekin viikonlopuille...

Lämpötila kello 21.00

Työpaikkana SNAP

Tällä viikolla ajateltiin kertoa vähän meidän työstä ja siitä, mitä me täällä harjoittelussa oikein tehdään.

Meidän työpaikkana on siis SNAP (Scenarios Network for Alaska and Arctic Planning) eli tutkimuskeskus, joka toimii Fairbanksin yliopiston yhteydessä. SNAP on aloittanut toimintansa vuonna 2007 ja tekee yhteistyötä useiden organisaatioiden ja tahojen kanssa. Tarkoituksena on kehittää ja tarjota todenmukaisia ennusteita tulevaisuuden ilmasto-olosuhteista Alaskassa ja arktisella alueella, ja auttaa ottamaan muutokset huomioon suunnittelu- ja suojelutyössä. Eli periaatteessa SNAP tarjoaa ajanmukaista ilmastodataa ja tuotteita, kuten karttoja ja toimii osana monia suunnittelu- ja suojeluhankkeita. Ihmiset SNAP:ssa ovat tosi lahjakkaita ja tietäviä, ja kuten me ollaan huomattu, tosi avulaita ja mukavia tyyppejä.

***Piia***

Virallisesti toimin täällä GIS-asiantuntijana, mikä tarkoittaa lähinnä paikkatietoaineistojen analysointia ja karttojen tekoa ilmastomuuttujista. Olen saanut mahdollisuuden olla mukana useissa mielenkiintoisissa hankkeissa.

Yksi projekti, jonka sain vastuulleni, käsittelee muutoksia Chugach-kansallispuiston alueella etelä-Alaskassa. Tarkoituksena on luoda karttoja ja aineistoja ilmastomuuttujista useiden vuosikymmenten ajalle. Näiden avulla pystytään arvioimaan, kuinka esimerkiksi lämpötila ja sademäärä, ja elinympäristöt näiden vaikutuksesta, muuttuvat tulevaisuudessa.

Nancy, mun ohjaaja ja yksi SNAP:n koordinaattoreista :)

Yhden hankkeen yhteydessä järjestettiin työpajoja kansallispuistoja hallinnoiville tahoille sekä alkuperäisasukkaille, jotka elävät kansallispuistojen läheisyydessä. Tarkoituksena oli luoda ilmastoennusteita tulevaisuudelle ja pohtia, millaisiin muutoksiin kansallispuistot ja alkuperaisväestö joutuvat varautumaan. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla alkuperaisväestön elämästä ja kuinka muutokset ovat jo nähtävillä heidän arjessaan. Eskimot ovat riippuvaisia luonnonantimista, kuten lohesta, peuroista, marjoista ja niin edelleen, ja näyttää siltä, että tulevaisuus tuo heidän elämäänsä paljon konkreettisia haasteita.

Lenan (ilmastotiedeanalysoija) kanssa tehtiin paljon yhteistyötä työpajahankkeessa

Harjoittelu täällä on ollut erittäin mielenkiintoista ja samalla on saanut käyttää jo hankittuja taitoja ja on oppinut myös paljon uutta. Ilmastonmuutostutkimuksessa mukana olo on pitkään ollut haaveeni, joten paremmin ei tämä työharjoittelu olisi voinut järjestyä! Tykkään!

***Julien***

Harjoittelu SNAP:ssa tarkoittaa minulle maisteritutkintoni loppuun saattamista. Tämän vuoksi työskentelen lähinnä oman projektini kimpussa, jonka tarkoituksena on löytää menetelmiä metsien häviämisen arvioimiseksi satelliitti- ja tutkakuvien, erityisesti SAR:n avulla. Olen kuitenkin ollut mukana myös muissa SNAP:n projekteissa, auttaen esimerkiksi löytämään tietoa Alaskasta ja pienistä yhteisöistä täällä.

Olen erikoistunut kaukokartoitukseen ja paikkatietoanalyyseihin (GIS) ja työ täällä on todella mukavaa, koska sen myötä olen saanut mahdollisuuden tehdä jotain ihan uutta. Yritän hyödyntää työssäni avoimen lähdekoodin ohjelmia, eli siis ilmaisia ohjelmia, ja tarkoituksena on omaksua mahdollisimman paljon uusia taitoja. Työporukka on täällä tosi taitavaa ja aina löytyy joku, joka pystyy auttamaan. 

Tunnen itseni onnekkaaksi, kun löysin harjoittelupaikan Alaskasta, unelmahomma!

Maanantaina minulla oli lopputyöni seminaari, joka meni oikein hyvin, mikä tarkoittaa, että minun pitäisi valmistua maisteriksi syyskuussa. Nyt edessä on enää harjoittelun loppuun saattaminen, eli jatkan työtä kaukokartoituksen parissa. Ei valittamista!

Angel rocks – Vaellus Enkelikiville

Viime viikonlopusta povattiin sateista, joten viikonloppuvaelluksesta ei suunniteltu kovin pitkää.

Lauantaiaamu otettiin rauhassa, auteltiin vuohien ja kanojen kanssa. Piia lypsi ja Julien leikki kilien kanssa.

Uudet tipuset

Pikkutiput ja kilit kasvavat kovaa vauhtia!

Kileille maistuu maito, heinä ja fleece!

Lounaan jälkeen pakattiin autoon tavallisten vaelluskamojen lisäksi Maggie, musta paimenkoira, josta aateltiin olevan hyötyä, jos karhu sattuisi tulemaan vastaan. Ja on Maggiesta myös hauskaa seuraa reissuun! Rinkkaan kiinnitettiin myös karhukello kilisemään ja karhusuihke täytyy tästä lähin olla aina mukana, kaiken varalta.

Tällä kertaa vaellukselle lähdettiin noin 40 km päässä sijaitseville Enkelikivien (Angel Rocks) reitille. Reitin alussa oli hieman tungosta, paljon ihmisiä oli liikkeellä, kun keli oli komia ja aurinkoinen. Välillä tosin tuli pitkähkö sadekuuro, ja sadeviitatkin piti kaivaa esiin.


Varsinaisten isojen kallioiden jälkeen ruuhka hellitti, ja tunturireitti oli autio ja saatiin nauttia erämaasta ihan itseksemme. Noin 400 metrin ylös kipuamisen jälkeen päästiin puurajan yläpuolelle ja varsinaiselle reitille. Vihdoin aurinko paistoi, ja maisema ympärillä huimaava! Maggie juoksenteli vapaana ja nautti jokaisesta pienestä lammikosta, ja me hikoiltiin paisteessa.

Noin kolmisen kilometriä kuljettiin tunturien laella ja sitten lähti alamäki kohti autiotupaa. Tupa oli onneksemme tyhjillään, ja sinne päätettiin jäädä yöksi.

Ilta meni mukavasti koirakaverin kanssa kuljatessa, nuotiolla istuessa, iltapalaa nauttiessa ja kuvia napsiessa. Sääskiä piisasi, ja jossain vaiheessa myös Maggie siirtyi tuvan sisälle nukuskelemaan, kyllästytti sen verran itikoiden syöttinä olo. Yö sujui mukavasti, mitä nyt yhteen otteeseen sudet lähistöllä innostuivat ulvomaan ja meitä pelottelemaan. Ulos ei uskallettu mennä kurkkimaan, mutta tarkkaavaisesti Maggie ulvontaa kuunteli.

Aamulla hukat olivat tiessään, onneksi. Me nautittiin suklaaleipäaamiainen, Maggielle tarjottiin tietysti oma herkkuaamiainen keksillä. Sitten lähdettiin takaisin kallioille päin. Sää oli aurinkoinen ja tarpeeksi tuulinen, jotta sääskikaverit pysyivät kerrankin loitolla. Maisemasta otettiin kaikki irti, pysähdellen välillä ihastelemaan ja kameraa käyttämään.

Myös kallioilla pysähdyttiin ja ihmeteltiin luonnon muovaamia kalliomuodostumia.

Lounasaikaan saavuttiin mökille takasin, ja Maggiekin pääsi lepäilemään.

Iltapäivä sujui pellolla. Piia istutteli oman penkin täyteen porkkanoita, papuja, salaatteja ja kaalta. Sitten oli perunoiden vuoro, ja Kerryn johdolla istutettiin ainakin kahdeksan pitkää penkkiä perunaa, pitäisi riittää murkinaa! Piialle tuli kotoisa olo. Scott rakensi kasvihuonetta pellolle, johon hallanarat kasvikset laitettaisiin. Mukavaa hommaa, vaikkakin sääskien määrä oli välillä ylittää sietokyvyn. Julien veti puoleensa sääskiä noin sadan piston verran ja sai palkaksi turvonneet kädet ja jalat. Silti, ihan mahtava viikonloppu! Takajalat pellolla hyörimisestä kipeänä on hyvä alkaa uudelle viikolle, ja odottaa seuraavia seikkailuja.