Thursday, May 10, 2012

Juneaussa

Viime viikko vietettiin Juneaussa, joka on Alaskan hallinnollinen pääkaupunki ja osavaltion kolmanneksi suurin kaupunki. Se sijaitsee rannikolla osavaltion kaakkoisosassa ja ilmasto ja kasvillisuus on siellä hyvin erilaisia verrattuna sisämaahan ja Fairbanksiin. Innolla ootettiin reissua vuorten ja meren ympäröimään kaupunkiin.

Piia matkusti Juneauhun jo tiistaina. Edessä oli pari työpäivää työpajojen merkeissä. Tarkoituksena oli keskustella, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa Tongass-kansallispuiston luontoon ja ihmisten elinoloihin ja oli mielenkiintoista kuunnella ihmisten kokemuksia jälleen kerran.
Julien tuli Juneauhun torstaina ja toi mukanaan alueelle hyvin epätyypillisen ilmiön: pilvet rakoilivat, nähtiin pala taivasta ja aurinkokin jopa.




Siitä täytyi ottaa ilo irti, ja niinpä ensimmäisenä päivänä kiivettiin Mt. Roberts –reittiä pitkin ylös vuorille kunnes lunta oli liikaa. Reitin alkupiste oli melkeinpä kaupungissa, niin lähellä ympäröivät vuoret Juneaussa ovat.



Metsä on täällä sademetsää, ja luonto hyvin vehreä.






Ylhäällä nähtiin mukavat maisemat ja kotkakin liihotteli!






Takasin tullessa käytiin ottamassa kuvia yhdellä vuorilta virtaavista joista, ja siellä picnic-poydän alla nähtiin jokin otus. Julienin ensireaktio oli KARHUNPENTU, ja aika isossa pinteessä oltaisiin silloin oltu. Mutta karvakasa osoittautuikin piikkisiaksi. Piikikäs kaveri. Mukava päivä, linnut lauleskeli puissa ja metsän tuoksu sateen jälkeen liihotteli nenään.





Ensimmäinen yö vietettiin tosi kivassa hotellissa, jossa oli monia mukavuuksia, joita kotimökissä ei ole. Suihku, kylpyamme ja telkkari. Me ei oikeastaan sille illalle muuta tarvittukaan. Se mikä teki hotellista vielä ihmeellisemmän, olivat valtavan kokoiset lasitonkat täynnä karamelleja ja joista sai käydä ammentamassa mielin määrin. Piia ei ehkä toivu siitä sokerihumalasta ikinä! Lisäksi hotelli tarjosi pähkinöitä, popcornia, teetä ja kaakaota. Maha pullollaan oli hyvä nukkua!
Kuvia eka illalta...






Aamulla saatiin vielä huoneseen kuuluva aamiainen: bageleita ja ravintolan mukaan Alaskan parhaat keksit! Hyvä oli aloittaa päivä näillä eväillä! Sää oli palannut normaaleihin kuoseihin, eli sadetta piisasi. Eikä mitään pientä tihkua, vaan oikeaa SADETTA. Mutta periksi ei annettu, vaan pakattiin vaelluskamat ja suunnattiin Mendenhall-jäätikölle, ensin bussilla, sitten loppumatka kävellen. Ja kannatti kävellä. Eteen aukeni maisema, jota hallitsi valtava jäätikkö, josta sulavedet virtasivat muodostaen leveän jäätikköjoen. Paikalla oli kuvia alueesta aikojen kuluessa, ja paljon oli jäätikkö vetäytynyt. Siis mikä ihmeen ilmastonmuutos?

















Oisin halunnu nukkua teltassa...


Kun kuvia oli napsittu tarpeeksi ja ihasteltu maisemia, edessä oli vaikea päätös: Missä seuraava yö vietettäisiin? Teltta oli pakattu rinkkaan mukaan, mutta sade piiskasi edelleen taukoamatta, ja alueen mustakarhut olivat jo heränneet talviunilta ja kuulemma kuljeskelivat ympäriinsä. Ja kun telttailualuekaan ei ollut auki, päätettiin yöpyä kaupungissa. No sen illan hotellin hinta oli alhaisempi ja laatu sen myötä “hieman” heikompi , mutta alhaalla oli baari, jossa oli live-musiikkia ja hyvä tunnelma perjantai-illalle.









Lauantai oli sateinen. Eikä siis tihkuinen. Vaan SATEINEN. Lähimailla ei ollut vaellusreittejä, joissa ei ollut liikaa lunta edelleen, joten päätettiin bussilla suunnata samalle Mendenhallin jäätikölle, tällä kertaa toiselle puolelle jokea.  Aamainen keiteltiin bussipysäkillä.

Lounas nautittiin picnic-katoksessa ja edessä avautui jäätikkömaisema ja ympäröivät vuoret sademetsineen. Toivottavasti kuvista välittyy tunnelmaa, minkä voi vain luoda vuoristoinen sademetsä, jonka juurilta muodostuu pilviä, jotka kulkevat yli niin matalalla, että niitä voi melkein sormilla pyöritellä. Joella lipui pieniä jäävuoria ja vesilintujakin.








Pienen kävelyn jälkeen sade otti niskalenkin ja oli aika suunnata takaisin kaupunkiin. Paikallisessa merenrantaravintolassa syötiin purilaisia ja pelattiin biljardia, tosi kiva paikka. Ja tällä kertaa yövyttiin hostellissa lähellä keskustaa.




Sunnuntaina satoi vetta. Koko päivän. Aamiainen keiteltiin taas ulkosalla pienen kävelyn jälkeen...



...ja pikkuhiljaa molemmille valkeni, että tämän viikonlopun suunnitelmia piti vähän muuttaa. Vaelluksia ei kannattanut enää suunnitella, niinpa otettiin muutama valokuva... 







Ja sitten vietettiin rento päivä kaunpungilla ja pelattiin biljardia ja syötiin jälleen kerran maha pullolleen hyvää ruokaa.
Maanantaina (sää: sateinen) pakattiin kamat ja syötiin aamiainen luomukaupassa. Sitten vietettiin päivä kirjastossa tehden työhommia ja pysyen kuivana. Ja illaksi lennettiin kotiin.

Loppupäätelmänä voidaan sanoa, että Juneaussa on märkää. Kaupunki on kuitenkin pieni ja hyvin viihtyisä, kun ei satu pahimpaan turistiaikaan paikalle. Maisema on hieno meren, vuoristojen ja sademetsien sekoitus ja tunnelma erilainen kuin sisämaassa. Tämä reissu oli erilainen verrattuna aikaisempiin, jotka on yleensä vähän enemmän erämaan armoille suuntautuvia, mutta kivaa vaihtelua oli tämäkin. :)

Thursday, May 3, 2012

Melontaa ja lipumista



Kuinka sattuikaan! Juuri kun viikonlopuksi ei oltu ehditty tehdä mitään suunnitelmia, ideat tulevatkin luokse. Tyokaveri Tom ja vaimonsa Melissa kutsuivat meidän mukaan melomaan. Kyseessä oli yhden yon melontareissu joella, jota kutsuttiin “Kirkkaaksi vedeksi”. No mikä ettei!

Perjantaina käytiin siis vuokraamanssa yliopistolta kanootti, jonka Tom otti valmiiksi luokseen. Lauantaiaamuna suunnattiin sitten Tomin ja Melissan luokse ja lastattiin kanootit ja kamat autoon. Ruokaosasto oli hieman erilainen verrattuna vaellusreissuihin, nimittäin nyt kassit olivat täynnä kaiken maailman herkkuja. Hotdogeja lisukkeineen, vaahtokarkkeja, suklaata, sipsejä, leipää, juustoa ja maapähkinävoi-hunaja-voileipiä. Ja tietenki siideriä. Se niista kevyista kantamuksista.



Oasiksessa, paikallisessa ravintolassa nautitun aamiaisen jälkeen suunnattiin Delta Junctionin suuntaan, jossa Clearwater-jokikin sijaitsi. Parin tunnin ajomatkan jälkeen oltiinkin perillä.

Porukka oli jo joen rannalla istuskelemassa ja nauttimassa ensimmäisiä juomia. Keli oli mukava, vähän pilvinen mutta aurinkokin välillä näyttäytyi. Kun kanootit oli vedessä ja kamppeet kanootissa, päätettiin Julienin kanssa vähän harjoitella. Eikä turhaan sanota, että melonta aiheuttaa lukuisia aviokriisejä. Tai sitten vain jästipäät harrastavat melontaa. Viisaat pääsevät ehkä vähemmällä ja valitsevat soolokanootin. No kyllä se lopulta saatiin luistamaan, kun Piia antoi periksi ja istuinjärjestystä vaihdettiin niin, etta Piia oli edessä ja Julien takana. Kanoottikin totteli ja päästiin sekä eteen- että taaksepäin ja vielä ympärikin. Äitille terveisiä, koita jaksaa verkoilla!

Kun kaikki oli valmista, päästettiin veneet myotävirtaan ja lähdettiin lipumaan alas päin. Vesi oli superkirkasta! 












Meidän ryhmässä oli yhteensä kahdeksan kanoottia, joista useimmissa oli kaksi melojaa. Parissa veneessä meloi pari aikuista ja pari lasta, ja kaksi koiraakin oli päässyt mukaan. Virta kulki välillä melko nopeaakin, joten eteenpäin kuljettiin kelpo vauhtia, vaikkei siinä paljon meloa tarvinut. Muuten oli poutasää, mitä nyt muutaman minuutin kuuro huuhtoi porukkaa. Ympärille lenteli paljon vesilintuja, ja ehkä pari kalaakin nähtiin.










Maisemat olivat vaikuttavat, Alaska Range -vuoristokin vilahti!





Yli viiden tunnin ja parin paussin jälkeen loydettiin telttailupaikka saviselta saarelta, jonka keskusta oli kuivempaa risukkoa. Kamppeet purettiin, teltat pystytettiin ja puita haettiin porukalla nuotioon. Kun kaikki oli valmista, kaikki kantoivat kylmälaukkunsa nuotion ääreen ja siinä nautittiin suunnilleen kuuden ruokalajin illallista, pitkin yotä. Julienin suklaabanaanit olivat suuri hitti, itse jäätiin ilman. Perinteinen keppileikkikin järjestettiin, siis pyorittiin kepin kanssa kymmenen kertaa, sitten keppi piti heittää maahan ja sen yli piti hypätä. Toisilla onnistui paremmin kuin toisilla (videossa tyylinäyte). Ilta ja yo sujui ihmisten kanssa jutustaessa, tosi mukava oli tutustua uusiin tyyppeihin. Pikkuhiljaa aamuyostä porukka painui telttoihin nukkumaan. Julien viimeisten joukossa neljältä…

















Aamu oli leppoisan laiska, siina heräiltiin, syotiin lämpimiä voileipiä nuotiolla ja jotkut nauttivat madeaamiaista, joka oli napattu yon aikana siimalla ja syotilla joesta. Kamojen pakkaamisen jälkeen kiivettiin joen toiselle puolella olevalle mäelle, josta oli näkymät Alaska Range –vuoristoon, huikea näky jälleen kerran. 








Sitten alkoi loppumelonta. Suunnilleen kolmen tunnin lipumisen jälkeen saavuttiin päämäärään, Trans-Alaskan oljyputkisillalle. Osa porukasta lähti hakemaan autoja ja muut odottelivat pesten kanootteja ja syoden viimeisia eväitä. Kamojen pakkaaminen autoon oli vähän helpompaa kuin tullessa, oltiin vissiin syoty laukut tyhjiksi. Sitten piti jo sanoa heipat, mutta toivottavasti tätä porukkaa näkee vielä jatkossakin!










Kotimatkalla pysähdyttiin vielä viikonlopun kruunaamalle välipalaillalliselle, eli voileipää, hampurilaista ja ranskalaisia, hyvin vatsa vielä veti. Kotia päästiin illansuussa, iloisena uusien ihmisten kanssa vietetystä viikonlopusta. Ja melonta oli huippukivaa!

Ja video :)