Wednesday, April 18, 2012

Alaska Range automatka


Perjantaina päätettiin lähteä automatkalle, pitihän Subarulle kerryttää vähän kilometrejä, kun ei päivittäinen 100 km näy tuntuvan missään. Tarkoituksena oli katsastaa maisemat Alaska Rangella ja niinpä auto täynnä kirjoja, kameroita, ruokaa ja nukkumakamat lähdettiin ajamaan Richardonin valtatietä kohti Delta Junctionia, kylää noin 160 km Fairbankisista. Sää oli vähän pilvinen mutta Alaska Range siinsi kaukaisuudessa. Alaska Range on siis noin 650 km pituinen vuoristo Keski-Alaskassa. Sen korkein huippu, Mt. McKinley, on korkein vuori Pohjois-Amerikassa ja korkeampi kuin yksikään huippu Euroopassa. Tällä kerralla tätä vuorta ei nähty mutta paljon muita.

 Kalastusmaja Quartz-järven jäällä



Matkalla Delta Junctioniin pysähdyttiin näköalapaikoilla kuvaamassa mutta pilviä kertyi yhä enemmän taivaalle. Kaukana siintävä vuoristo antoi kuitenkin paljon odotuksia seuraavalle päivälle, jos sää olisi aurinkoinen.
Siellä ne vuoret siintää...

Valtatie vei metsien ja suurten armeijan alueiden läpi ja lopulta saavuttiin Delta Junctioniin, jossa talot olivat hauskan näköisiä ja ruoka hyvää.


Paikallinen Alko

Juustopaahtoleipä ja juustopurilainen ranskalaisilla upposi nopeaa ja päälle vielä pelattiin biljardia ja saatiin ilmaiset limukat. Aika rento ilta.


Illan pimetessä lähdettiin etsimään sopivaa yöpymispaikkaa, siis hyvää paikkaa autolle. Koska camping-paikat olivat suurimmaksi osaksi vielä lumen peitossa, päätettiin yöpyä retkeilyalueelle vievällä tiellä, ja hyvin uni maistui Subarun takana. Oli se vähän liian lyhyt Julienille, mutta mitäs on niin pitkä.

Näkymä yöpymispaikalta

Aamun sarastaessa herättiin ja suunnattiin ensimmäiseksi näköalapaikalle, josta nähtiin aurinkoiset näkymät vuoristoon. Taivas oli selkeä, mikäs sen parempaa. Aamupalaksi nautittiin jättimuffinsseja ja sen jälkeen lueskeltiin ja nautittiin makeista maisemista.












Kun aurinko oli noussut ylemmäs, päätettiin kiivetä Donnelly Dome, noin 600 metrin korkuinen "pikkumäki" valtatien vieressä. Aikaa kipuamiseen meni 45 minuuttia, välillä oli aika jyrkkää rinnettä edessä. Huipulla tuuli mutta näkymä sieltä veti sanattomaksi. Etelässä nousivat Alaska Range vuoriston huiput ja Tanana-joki, ja pohjoisessa loppumaton Fort Greely armeija-alue. Kamera sai laulaa, toivottavasti kuvat kertovat kaiken. :)







 Kuvat huipulta...














Donnellyn jälkeen ajettiin edelleen valtatietä eteenpäin ja välillä pysähdyttin ja otettiin kuvia. Maisemat vain paranivat aurinkoisessa säässä. Lumisia vuoria ja Tanana-joki niiden edessä, jäätiköitä molemmin puolin tietä. Lounasta nautittiin Castner- ja Canwell-jäätiköiden edessä, ihan tien vieressä. Keksit juustolla ja kananmunalla täyttivät vatsat ja sitten oli aikaa taas lukea ja laiskotella, ja ottaa nokoset auton takana. Pilvet kulkivat vuorten rinteillä ja aurinko paistoi.








Alaskan halki kulkeva öljyputki (maailman pisin, 1287 km)












Lounastauon jälkeen jatkettiin vielä valtatieta eteenpäin, Paxtoniin asti. Siellä mäet olivat lumisempia ja täynnä moottorikelkan jälkiä, sinä viikonloppuna nimittäin kisattiin paikallinen moottorikelkkailu-ja-suksilla-perässä -kisa. Paikka oli täynnä ihmisiä, autoja ja moottorikelkkoja. Ja aika hurjia jälkiä nähtiinkin, vuorten seinämillä ja puolitoista metrisessä lumessa.




Lopulta oli aika lähteä takaisin. Edelleen pysähdyttiin ottamaan kuvia useampaan otteeseen, ja peruutuspeileistä kateltiin taakse jääviä vuoria.













Edellisen illan ranskalaiset olivat jääneet molempien mieleen joten se päätettiin ottaa uusiksi Delta Junctionissa. Samalla pelattiin taas biljardia, tällä kertaa paikallisten kanssa. Joe hakkasi meidät 100-0, mutta oli mukava jutustella ja pelaaminen eurooppalaisten kanssa tuntui olevat Joestakin aika hauska juttu. :)

Yöksi ajettiin Quartz-järvelle, retkeilyalueelle, jossa katseltiin jäältä auringonlaskua. Ja kevään ensimmäiset sääsket pääsivät meihin käsiksi. Kyllä, talvi on jäämässä taakse kovaa vauhtia, ja päivisin lämpöä on +15 astetta. Niinpä myös sääsket ovat tulleet.


















Sunnuntaiaamun aamiainen nautittiin taas näköalapaikalta ja sen jälkeen suunnattiin kotiin. 




Päivä oli erittäin tehokas ja meni pyykätessä, siivotessa, siemeniä istuttaessa ja muissa puutarhahommissa ja lopuksi juhlittiin Scottin syntymäpäivää. Alkupalaksi oli alkoholitonta yrttiolutta vaniljajäätelöllä. Julienista se maistui hammaslääkärille. Piiasta maku jäljitteli hammastahnaa. Eli yhteinen tekijä löydettiin! :) Kakkuna oli mustikkamuffinsia, jäätelöä ja kastiketta, erilaista mutta hyvää. Herkullinen päätös täydelliselle viikonlopulle.
 
Ja vielä video, tietenkin! :)



Wednesday, April 11, 2012

Pääsiäinen Angel Creek -reitillä and Chena Dome -majalla

Perjantaina lopeteltiin työpäivä aikaiseen ja lähettiin viettään pääsiäistä kotiin jälleen kerran aurinkoisessa säässä. Julienia odotti mökin pöydällä viesti: luvassa oli pääsiäisaarteen metsästystä! Se pyöri kerran jos toisenkin mökissä ja pihalla etsien vihjeitä ja lopulta kokosi vihjeistä kartan. Kartta vei mökin viereiseen vajaan, josta viimein löytyi aarre: leipää ja ranskalaista juustoa, siideriä, suklaata ja Yukon Guest -kirja. Kelpasi siinä perjantai-iltaa viettää.

Lauantaiaamuna lähdettiin taasen vaellusreissulle, tällä kertaa melko lähelle, Chena River virkistysalueelle. Seurattiin ensin Angel Creek -reittiä, joka kulki jokilaaksossa noin 16 km. Moottorikelkat olivat tehneet reitistä helpon kulkea jalkaisin.




























Helppoa kunnes reitti loppui. Sen jälkeen laitettiin lumikengät jalkaan ja suunnattiin metsään. Lumi ylsi paikoin vyötäröön, metsässä siis riitti vielä lunta! Kovasti upotti, mutta onneksi löydettiin hirvien tekemiä polkuja, joita oli helpompi seurata.



Ei ihme, että monet polut ja reitit Alaskassa ovat nimeltään "hirven polkuja". Oli aika kiva seurata luonnonpolkuja, eikä ihmisten jälkiä missään! Meillä oli mukana yksi rinkka, johon oli kiinnitettynä ahkio veden, ruuan ja alustojen kuljettamiseen. Olihan se hommaa  hangessa vetää ahkiota, ja välillä hirvet olivat päättäneet kulkea myös melko ahtaista paikoista.










Reilun parin kilsan jälkeen oli aika aloittaa kapuaminen tunturin laelle. Päämääränä oli yöpyä Chena Dome reitin majalla.










Chena Dome reitti on vajaan 50 km pituinen kierros, joka seurailee vuorenhuippuja Angel Creekin ympärillä. Sanotaan, että reitti on hyvin haastava ja yleensä suositellaan kesäaikaan kuljettavaksi. Mutta mehän haluttiin nähdä vuoret sieltä ylhäältä, joten ei muuta ku kiipeämään.








Edessä oli 500 metriä jyrkkää rinteen seinämää ja lunta edelleen paikoin sinne vyötäröön. Välillä lumi kantoi ja sitten sitä vaan liuku taaksepäin, niin jyrkkää oli. Ja ilmeinen lumivyöryvaara oli kokoajan läsnä: lumihanki äänsi sen verran mukavasti jalkojen alla. Joten huutaminen ei tullut kyseeseen, vaikka välillä teki mieli!



Hikeä virtasi ja varmaan ois pitäny pari kyyneltäkin tirauttaa, niin raskasta oli kiivetä ahkion kanssa. Mutta huipulle päästiin, ja mikäs siellä odottikaan, paras maisema ikinä! Tuntureita, vuoria ja kaukaisuudessa siinsi Alaska Range vuoristokin! Täydellistä!





































Pieni lounastauko pidettiin huipulla ja sitten matka jatkui huippuja seuraten majalle asti.








Maja oli, no, maja. Oli siinä katto, seinät, ikkunoita ja ovi. Tuulensuoja toimi muuten, mutta seinät oli täynnä pieniä reikiä. Ja lattiassa ammotti iso aukko, johon oli tosin hyvä lakaista lumet. Mutta perille oltiin päästy. Loppuilta kuivateltiin varpaita ja kamoja, ja syötiin nuudelisoppaa iltapalaksi. Ja kurpitsakakkuja kyytipojaksi. Aika aikaisin laitettiin nukkumaan, ja yö sujui mukavasti. Julien nukkui lattialla, jossa oli kuulemma ollut vähän viileää...

















Aamu oli jälleen aika vilpoisa, joten pakattiin nopsaa kamat, napattiin pari keksiä ja myslipatukkaa aamupalaksi ja lähdettiin takaisin päin.









Tällä kertaa suunnattiin majalta suoraan alas laaksoon ja aamupakkasella lumikin kantoi paikoin mukavasti, paremmin Piia kuin Julienia tosin. Mutta keli oli muuten upea.



Sumu väistyi laaksosta auringon alkaessa lämmittää ja naamakin siinä paloi.















Edelleen rinteiden juurella lumivyöryvaara muistutti olemassaolostaan, välillä kokonaiset lumilaatat liikahti alla ja sitten vaan nopeaa seuraavan puun juurelle.










Mutta hyvin selvittiin reitille, ja lopulta kotiin asti.






















Kannattaa vilkaista video reissusta!




Illalla nautittiin pääsiäisillallista Scottin, Kerryn ja lasten sekä heidän ystävien Sandran, Toddin ja Keithin kanssa. Tarjolla oli caribouta ja kasviksia ja erilaisia salaatteja. Jälkkäriksi mustikkaleipää ja mustikkajuustokakkua, aijai. Sen jälkeen uni sieppasi mukavasti ja lihaksetkin muistuttelivat, että jotakin on tänä viikonloppuna tehty. Paras fiilis ikinä! :) 

Friday, April 6, 2012

Hauskaa pääsiäistä!

Olkaa ulkona, nauttikaa ja ottakaa kuvia!
Hyvää pääsiäistä kaikille!

Terkuin Piia & Julien

Alla kuvia White Mountainsilta ja lähituntureilta, hdr-tekniikalla muokattuina. :)