 |
| Auringonlasku parkkipaikalta |
 |
| Auringonnousu |
 |
| Auringonnousu |
Mile 101 siis sijaitsee nimensä mukaisesti 101 mailin päässä Fairbanksista Steesen valtatietä pitkin. Tarkastuspiste koostuu muutamasta pikkumökistä, jotka ovat autioita suurimman osan vuodesta, mitä nyt kesäaikaan kaivostyöntekijöihin saattaa mökeillä törmätä. Yukon Quest kuitenkin herättää tämän mökkikylän viikoksi henkiin, jolloin se toimii rekikoirien ja -ajajien syöttö-, juotto- ja lepopisteenä, vapaaehtoisten ylläpitämänä. Meille se tarjosi viikon loman syrjäisissä talvimaisemissa kisan järjestelyihin osallistuen ja uusiin ihmisiin tutustuen. Viikosta muodostuikin kaikin puolin onnistunut ja upea kokemus, unen puutteineen kaikkineen...
Tarkastuspisteelle siis suunnattiin pari viikkoa sitten perjantaina, tarkoituksena lämmittää mökit ja aloitella valmistelut täyspäisen tarkastuspisteen ylläpitoon viikon ajaksi.
Teiden kunnosta oltiin varoiteltu koko viikko ja lumisokeus tekikin ajosta kumpuilevassa maastossa ja kiemurtelevalla tiellä ajoittain vaikeaa. Muutama maili ennen tarkastuspisteelle pääsyä tien poskessa, syvällä lumessa tönöttikin lava-auto. Ja kukapa muu oli ojaan ajanut kuin vapaaehtoistoverit Lukas ja Joe. 
Onneksi teiden kunnossapidosta vastaavan laitoksen aura tuli takaa ja lopulta hinasi auton takaisin tielle. Ensimmäinen koitos oli jo siis takana ennen perille pääsyä! |
| Tiimien ruokasäkit |
Perille kuitenkin päästiin ja perjantai-ilta kului mökkejä lämmittäessä (Lukas ja Joe), internettiä asentaessa (Julien ja Kevin), tiimien ruokasäkkejä järjestäessä (kaikki) ja...
muita valmisteluja tehdessä (kuten lumen kolaaminen yhden mökin katolta ja volttien heittäminen siihen perään, Piia ja Lukas).
 |
| Mile 101 |
 |
| Kommunikaatiomökki (Julienin päämaja ja lattia, jolla nukuttiin, silloin kun ehdittiin) |
 |
| Ruokamökki (kaikkien päämaja, jossa syötiin, silloin kun ehdittiin), Kelly, Kevin ja Ginny |
Myös lauantai kului alkuvalmisteluissa. Tarkastuspisteen monivuotinen johtaja Peter saapui paikalle aamupäivällä ja hommat alkoivat tapahtua.
 |
| Dave, Julien ja Travis kaiken tekniikan keskellä |
Kommunikaatiomökissä kaikki oli valmista, yhteydet pelasivat ja tiimien kulkua seurattiin jo tiiviisti gps-paikantimien avulla.
Kyltit löysivät paikkansa niin sisään- kuin ulostulopaikalle, sekä mökkien ulkoseinille mainostamaan Yukon Questia ja sponsoreita. |
| Koko perustiimi: vasemmalta ylärivi Dave, Kerry, Travis, Lukas, Kevin oikealta keskirivi Joe, Ginny, Kelly, Georganne, ja alarivi Julien, Peter ja Piia |
Ja kun kisa vihdoin sunnuntaiaamuna saapui Mile 101 tarkastuspisteelle, kaikki oli valmista. Tiimin kantamien gps-paikantimien ansiosta tiimien saapumisajan pystyi yleensä arvioimaan aika tarkasti, tarkoittaen 10-30 minuutin haravaa. Julienin tehtävänä oli pitää huolta, että porukka oli valmiina tiimien tullessa sisään. 
Kun tiimit saapuivat, Piian tehtävänä, oli kellonaika mikä tahansa, oli toivottaa ajaja ja koirat tervetulleiksi Mile 101:lle ja tarkastaa, että ajajalla on kaikki pakolliset varusteet, kuten makuupussi ja keitin sekä lumikengät, mukana reessä, ja kuitata tiimi tarkastupisteelle sisään. 
Varsinkin alussa paikalla oli paljon muutakin väkeä, kuten kuvaajia. Lisäksi kisan sääntöjä seuraten tiimiä oli aina vastassa myös yksi kisan tuomareista sekä eläinlääkäreitä.
 |
| Odottavan eläinlääkärin aika voi olla pitkä. Onneksi meillä oli sohva. |
Meillä oli ilo olla myös osa mediatiimiä. Koska aikaväli kisan ensimmäisen ja viimeisen osaanottajan välillä venyi niin pitkäksi, virallinen kuvausporukka ei ehtinyt Mile 101:lle ollenkaan. Niinpä meidän suureksi riemuksi vastuu siirtyi meille ja kuvia näpsittiin ja julkaistiin minkä ehdittiin. Kaikki meidän kuvat löytyvät tämän linkin takaa. Julien yleensä kuvasi tiimien tuloa ja lähtöä.
Ja Piia kuvasi ajajien ja koirien touhuja tarkastuspisteellä. Yleensä tiimit levähtivät Mile 101:lla muutaman tunnin, joskus jopa kuusi tuntia, jonka aikana koirat syötettiin ja peiteltiin nukkumaan ajajan toimesta, ja ajaja syötettiin kokkien toimesta. Ajajille oli myös varattu mökki torkuille, ja Piian ja Julienin vastuulla oli myös herättää ajajat, kun sen aika oli.
Yhteensä 20 tiimiä saapui ja lähti Mile 101:lta, ja kaikki myös saapuivat maaliin Fairbanksiin aikanaan, 1000 mailin eli 1600 kilometrin matkan jälkeen. Tämä on ennenkaikkea tiimityön tulosta. Se on tiimityötä rekiajajan ja koirien välillä, mikä perustuu uskomattomaan luottamukseen ja kunnioitukseen, sekä rekikoiran haluun juosta.
Se on tiimityötä myös tiimien välillä, varsinkin kun kisa käy hankalaksi, mikä yleensä tapahtuu juuri ennen Mile 101:a tuloa tiimien ylittäessä jyrkkää Eagle-kukkulaa. Tänäkin vuonna useat tiimit ylittivät mäen yhdessä, toisia auttaen. Kilpailu on kovaa, mutta olosuhteet otetaan vastaan nöyränä.
Yukon Quest -kisa on myös tiimityötä vapaaehtoisten ja kisan järjestäjien kesken. Eläinlääkäreiden huolellista työtä oli hieno katsoa. Jokainen koira tarkastettiin ja kaikkien tavoitteena oli saada kaikki tiimit, ajajat ja koirat, terveinä maaliin. Reittien avaajat jaksoivat tuntikausia tarkastaa reittiä mahdollisten tulvien ja lumituiskujen varalta. Kellekään ei maksettu mitään, mutta mukavaa oli kaikilla.
On sanomattakin selvää, että Yukon Quest viikko Mile 101 -tarkastuspisteellä oli meidän Alaskan elämän yksi kohokohdista. Rakkaudesta koiriin, talviseen erämaahan, valokuvaukseen ja uusiin kokemuksiin!
NIin, ja suden jälkiä nähtiin, ja ulvontaa kuultiin. Koiriahan nekin on.
