Tuesday, July 3, 2012

Kaksi ranskalaista, yksi suomalainen ja miljoona sääskeä Far Mountainilla

Viime viikko oli aika jännittävä, sillä me saatiin vieras. Romain tuli Ranskasta Alaskaan aloittamaan yhden miehen matkansa Pohjois-Amerikasta Etelä-Amerikkaan ja vietti muutaman päivän meidän seurana.



Perjantaina työviikon päätteeksi suunnattiin Chena Hot Springs –kylpylää kohti, ei suinkaan uimismielessä vaan tarkoituksena vaeltaa Far Mountain –reitti, joka on rankattu expert-tasolle ja koostuu jyrkistä ala- ja ylämäistä. Siis oikeastaan vain noista, ilman tasaista maastoa.
Reitille pääsi kylpylän nurkalta ja sieltä me aloitettiin vaellus aurinkoisessa säässä ja seurana sääskiä sankoin joukoin. Sääskiä riittikin koko reitille, tuulesta, viileästä yöilmasta tai sateesta ne eivät olleet moksiskaan. Reitin alkua kuvataan sellaiseksi, että se karsii useimmat yrittäjät ja siksi reitillä ei kauheasti vaeltajia näykään. Alku on pitkä jyrkkä nousu ensin metsässä, sitten puurajan yläpuolella, ja sitä nousua riittää. On varmaankin turhaa kertoa, että maisemat siellä ylhäällä olivat aika makeat. Kertokoon kuvat sen!





Suunnilleen neljän tunnin vaelluksen jälkeen löydettiin melko tasainen kohta yhden rinteen kupeesta kivalla maisemalla höystettynä. Aurinko sen kuin paisteli ja me naposteltiin iltapalaa ja juteltiin niitä näitä. Oikein leppoisa ilta, makuupusseihin kömmittiin suht aikaisin, kun tiedossa oli rankka seuraava päivä.











Lauantaina aamutuimaan lähdettiin taas liikkeelle ja seurattiin rinteiden lakijonoa. Mitään polkua ei siinä vaiheessa maastossa ollut, vaan suuntaa otettiin kartan ja maaston avulla. Koska reitti kulkee kierroksen ison jokilaakson ympäri, monen tunnin päässä häämöttävä lounaspaikka, itse Far Mountain, näytti olevan niin lähellä, vain laakson toisella puolella. Reitin nimeä kantavalle huipulle päästäksemme piti kiivetä monen monta jyrkkää rinteenseinämää, ja huipulla edessä häämötti kivinen alamäki ja uusi seinämä. Alusta vaihteli ruohosto ja varvikoista isoihin ja pienempiin kiviin, mikä toi mäkisyyden lisäksi aikamoista vaihtelua reitille. Siksipä se onkin Piian yksi suosikeista!
















Joskus iltapäivän aikaan viimein saavutettiin Far Mountainin huippu ja oli lounastauon aika. Sääskille tämä tarkoitti lounastamista meidän iholla, joten pitkään paussiin ei ollut varaa.




Matka jatkui jouten ylä- ja alamäkiä ja me katseltiin välillä taivaalle, että josko tummat pilvet rysäyttää vettä vielä niskaan. Sadetta tuli juuri sopivasti, yhden sateenkaaren verran! Lähellä hiippaili myös murmeli, joka seuraili meidän kiipeämistä kiinnostuneen oloisena välillä viheltäen.










Noin 20 km jälkeen löydettiin taas vähän tasaisempi paikka teltoille, mutta päivä ei vielä ollut ohi. Vesi oli kaikilla lopussa ja koska minkäännäköistä lähdettä ei lähestöltä löytynyt, piti meidän laskeutua alas isoon jokilaaksoon täyttämään pullot ja sitten edessä oli vielä parin sadan metrin kiipeäminen ylös. Senpä jälkeen saatiinkin huokaista ja levähtää, rupatellen ja sääskiä läiskien. Poijat nautti melkein keskikesän auringosta yli puolen yön, Piia kapusi makuupussiin jo aiemmin. Ehkä tyttöä väsytti poikien vesien kantaminen, 10 litraa vettä repussa on kohtuullisen painava...







Sunnuntaina herättiin sateen ropinaan, niinpä syötiin pikainen aamupala teltassa, pakattiin kamat ja jatkettiin kulkua. Reitin profiili jatkui samanlaisena, eli jyrkkä ylä- ja alamäkeä riitti. Välillä piti kulkea pilvessä...


Aurinkokin tuli esiin ja olihan se keli kuuma! Lounaspaikka löydettiin kauniin maiseman ympäröimänä ja siinä katseltiin kun ukkospilvet kerääntyivät yhteen, ensin kaukana häämöttävien vuorten ympärille, tullen yhä lähemmäs ja lähemmäs.










Siitä saatiin vauhtia lenkkareihin ja loppu kuluikin sutjakkaasti mönkijäreitillä. Vettä ropisi vain vähän niskaan, viilensi ilmaa mukavasti. Lopulta laskeuduttiin takaisin kylpylää kohti ja päästiin autolle. Viikonlopun kruunasi kylpy Chena-joen jäisessä vedessä. Talviturkki on pesty pois!
Vaellusoppaan mukaan Far Mountain –reittiä haasteellisempaa hakevat tarvitsevat hoitoa. Ehkä meissä on sitten jotain vialla, kun tästä muodostui yksi suosikeista :). Roman voi olla toista mieltä. Mies lähti maanantaiaamuna takaisin reitille, etsimään pudonnutta teltan pidikettä...

2 comments:

  1. gorgeous skies!!! looks like the bugs got you though. they're terrible!

    ReplyDelete
  2. :D let's just say there were many of them! But we had the beautiful landscape, can't ask more than that!

    ReplyDelete