Taas takana yksi viikko
Alaskassa. Tähän väliin voi tarrautua vanhaan kliseeseen ja ihmetellä, miten
aika kuluu niin hurjaa vauhtia. Ensi viikko on viimeinen työviikko täällä. Siis
täh? Ja kuukauden päästä jätetään Alaska taakse. Isompi täh?
Kiirettä pukkaa päälle mitä lähemmäs lähtö tulee. Kanadaan suunnataan huhtikuun 22. päivä ja sitä ennen on paljon järjesteltävää tiedossa. Kesän vaellusreissun varusteet on jo pitkälti hankittu ja viime viikonloppu meni niitä järjestäessä. Samalla käydään lapi tavaroita ja jaetaan mukaan lähtevät ja Alaskaan jäävät eri nurkkiin.
Kyllä mukavaa tekemistäkin löytyy viikonlopuille. Lauantaina pidettiin grillausjuhlat Peterin luona ja siellä nähtiin melkein koko Mile 101:n porukka. Mahtava oli nähdä hauska poppoo vielä kerran yhdessä. Sieltä kun lähdettiin niin todellisuus iski vastaan. Paljon hyvästejä on edessä seuraavina parina viikkona. Vaikka edessä on uusi seikkailu uudessa maassa, "heippa" ei ole koskaan helppo sanoa.
Sunnuntaina paistoi aurinko taas, niinkuin melkein koko kuukauden. Keli oli nollassa ja me siivoiltiin ulkona vuoden asumisen jälkiä ja laskettiin polttopuita, joita riittäisi hyvin ensi vuodellekin.
Julien kokeili eri kikkoja teltan kanssa, jotta kesän vaellus sujuisi ongelmitta nukkumisen suhteen. Julien tuunasi Subarua meidän puolen vuoden Kanadan
autoreissua varten ja Piia kävi Kerryn, Even ja koirien kanssa ulkoilemassa.Tiistai otettiin vapaaksi ja vietettiin vähän aikaa Nickin kanssa. Lounaaksi nautittiin Nickin tarjoamia "triskettejä" extra mausteisen piparjuurisoseen kanssa. Nenä aukeni mukavasti! Nick harrastaa kiipeilyä, joten aika vierähti varusteista jutellessa.
Iltapäivällä käytiin Bargesin, Keeperin ja Nickin koiran Cooperin
kanssa joella kävelemässä. Melkoiset tulvat on siellä muodostumassa.
No comments:
Post a Comment