Paukkupakkanen

Viime sunnuntaina lyötiin ennätykset uusiksi, eikä mikä tahansa ennätys, vaan kylmin lämpötila, jonka olen kokenut -ennätys. Samalla uusittiin myös koirien ruokinnan, ulkohuussissa istumisen ja puidenkannon kylmyysennätys. Hauskinta kaikessa on se, että vaatteiden pukeminen vie paljon enemmän aikaa kuin itse toiminnan suorittaminen ulkona. Mutta toisaalta, paleltumista on vaikea välttää -50 asteen pakkasessa...

Toisaalta, mökin sisässäkään ei kannattanut kovin lähelle seiniä tai ovia kuljeskella, jos varpaita tai nenää ei halunnut palelluttaa...

Koirista Stella oli onnekas ja pääsi sisälle mökkiin kylmien päivien ja öiden ajaksi. Tyttö oli melko mellevänä, matolla maaten ja meidän nuotion sytyttämistä vahtien, tai tiukasti Julienin akkuvirityksiä tarkastellen (kyllä, sisähommia). Jos koiran ilme voi olla surullinen niin se on silloin, kun se tajuaa, että sää on lauhtunut ja on mentävä takaisin koirapihalle ketjun päähän. Kyllä, Stellasta tuli meidän lellikki!

Vaikka ajomatka töiden jälkeen kotiin on pitkä, kylmällä ilmalla sitä arvostaa enempi ja enempi sitä, ettei asu kaupungissa. Fairbanks on yksi suuri saastekupla kovilla pakkasille, kun kylmä ilma estää päästöjen leviämisen ylemmäs ilmakehään. Ei sillä, että saasteita pitäisi sinnekään päästää, mutta paukkupakkasilla ilman laatu kaupungissa on ihan surkea. Siihen kun vielä lisätään jääsumu, jota muodostuu, kun lämpötila laskee alle -40 pakkasasteen, ei ulkona pysty paljon olemaan, saati hengittämään.

 Kuskilla on parempi tareta!

Mutta mitäpä olisi elämä Alaskassa ilman ääriolosuhteita. Siksihän tänne tultiin!

Ja jos joku ihmettelee, mitä meidän kuville on tapahtunut, syynä on meidän ostama uusi pokkarikamera, joka hankittiin kesää ja suurta vaellusreissua silmällä pitäen. Laatu on kehno, mutta joskus on vain niin helpompi räpsiä pikkukameralla...