Joululomatarinoita

Kahden viikon joululoma on nyt siis takana, arkeen palautumiseen tarvitaan varmaan toiset kaksi viikkoa. Loma sujui ihanissa joulutunnelmissa, unohtumattomissa uuden vuoden hetkissä, paljon ulkoillen ja tietenkin paljon syöden. Alkupäivät kipristeltiin -35 asteen pakkasessa, mutta sää lauhtui siitä nopeaa, ja uuden vuoden tienoilla lämpötila hätyytteli jo nollaa muutamana päivänä. 

Yhä aikaisempia auringonnousuja ja yhä myöhempiä auringonlaskuja seurattiin päivittäin takapihalta, ja viimein aurinko kipusi myös kaukana häämöttävien mäkien yli. Meidänkin lomatunnelma oli korkealla, vaikka mukaan mahtui myös surullisia hetkiä.

Joulu ja talvipäivänseisaus

Mökissä riitti oikeanlaista joulutunnelmaa alusta asti: seinät koristeltiin perheen, sukulaisten ja ystävien joulukorteilla (kaunis kiitos kaikille!), kynttilöitä poltettiin aamuin illoin, joululaulujakin laitettiin läppäriltä soimaan useaan otteeseen, ja kaiken kukkuraksi lauantaina Julien haki pirttiin lähimetsästä ihka oikean joulukuusen. Kuusenkoristeita saatiin Scottilta ja Kerrylta, ja huolellisen koristelun jälkeen kuusi näytti Piian mielestä maailman kauneimmalta! Suomesta saatiin muutama joulupakettikin täynnä suklaaherkkuja, kyllä kelpasi!

Lauantai-iltana juhlttiin pikkujouluja Scottin, Kerryn ja tyttöjen kanssa. Juhla oli sekoitus amerikkalaisia herkkuja, kuten täytettyjä kananmunia, salaattia, juustoja ja pierogeita Pennsylvaniasta. Mukaan Piia teki suomalaisen porkkanalaatikon ja ranskalaisen mantelipiirakan. Ja siitä se herkuttelu sitten lähti! Mantelipiirakkaan piilotettiin perinteen tapaan yllätys (tällä kertaa muovinpala), jonka saaja kruunattiin illan kuninkaaksi tai kuningattareksi. Tällä kertaa yllätyspalan sai Scott, joka valitsi Kerryn kuningattarekseen. Hieno ilta, jolla päästiin mukavasti joululomatunnelmaan.

Jouluaattona suunniteltiin Julienin kanssa oma yhteinen kolmen maan vaikutteita saanut joulu- ja samalla talvipäivänseisausmenu.  







Alkupaloiksi oli patonkia ja juustoja sekä täytettyjä kananmunia. Pääruuaksi hirvenlihafileitä ja paistettuja perunoita punaviinikastikkeella. Ja jälkiruuaksi juustokakku mustikkakastilla. Ruoka oli erittäin herkullista ja sitä oli riittävästi. Melkein kuin kotona!

Jouluaamu alkoi suomalaisperinteitä kunnioittaen riisipuurolla ja hillasopalla, kyllä maittoi ranskalaisellekin! Mantelin, eli tiskivuoron, sai Piia, joten normaalikuvioihin ei tullut muutoksia.

Ja joululounasta nautittiin Scottin, Kerryn ja tyttöjen kanssa, tosin kevyesti "vain" juustoja, keksejä, kakkua ja suklaata syöden. Joululahjaksi saatiin iso perinteinen amerikkalainen joulusukka täynnä suklaata ja pipot. Suklaista riitti iloa pariksi päiväksi, pipoista riittää lämpöä varmasti koko talveksi, ja sukasta joka jouluksi.

Uusvuos

Uudenvuoden aattoiltaa vietettiin Sandran ja Toddin kotona nuotiolla hyvässä seurassa ja hyvän ruuan kera. Paikalle saapui paljon tuttuja ja myös paljon uusia ihmisiä, joten ilta oli mukava aloitus uudelle vuodelle.  

Illaksi tultiin kotiin ruokkimaan koirat ja valmistautumaan meidän omaan uuden vuoden juhlintaan. Niinpä kello 23.30 laitettiin koirat valjaisiin ja reen eteen ja lähdettiin uudenvuoden rekiajelulle. Lähtölaskenta vuodelle 2013 tapahtui siis reen kyydissä Talvireittiä pitkin ajaen.  

Mikäs sen parempi tapa toivottaa uusi vuosi tulleeksi!

Uudenvuodenpäivänä lähdettiin moottorikelkka-ajelulle etsimään uusia rekireittejä ja satuttiinkin kaverin talolle sattumalta. Siellä vierähtikin loppuilta jälleen hyvässä seurassa. Tarjolla oli hyvää ruokaa, hyviä tarinoita, ja liian paljon juomaa.

Loma kului ulkoillessa

Luonnollisesti meidän lomapäivät sujuivat ulkona puuhaillessa. Koirien kanssa käytiin rekiajelulla lähes päivittäin ja siitähän koirat tykkäsi. 








Ennen loman alkua saatiin kaksi uutta tulokastakin tiimiin: Cuppy and Bingo.

Cuppy

Iso ihana jättiläinen, joka nostaa tassua ainakin kun menet tervehtimään. Cuppy on osoitus siitä, että sokea koirakin voi elää täysipainoista rekikoiran elämää, ja Cuppy onkin aina valmiina lähtöön, eikä halua pysähtyä. Tässä Cuppy Stellan kanssa.

Bingo

Toinen ihana jättiläinen, jolle on suotu extra-annos energiaa ja intoa. Bingo hyppii taukoamatta ylösalas, mutta kun sitä menee tervehtimään, se kellahtaa maahan ja on valmiina rapsutuksiin.

Vahvistetun tiimin kanssa käytiin monilla lyhyillä ja pitkilläkin ajeluilla etsien uusia reittejä.  








Loman aikana käytiin myös yksi yli yön kestänyt reissu Coloradojoen mökille, jonne on meiltä matkaa noin 20 km. Yhtenä aamuna pakattiin yöpymiskamppeet koirille ja meille ja lähdettiin matkaan, Piia reellä ja Julien moottorikelkalla. Reitti mökille oli kauniin maiseman ympäröimä ja matka sujui hienosti. Oli vain reilua, että Piiakin joutui töihin matkan loppuvaiheessa, kun maasto alkoi kohota. Kaikkien ulkokamppeiden kanssa juoksu ja reen työntäminen ylämäkeen on hyvin hikistä hommaa. Mutta jälkeenpäin sitä arvostaa koiriansa vielä enemmän, ja saa syödä suklaata niin paljon kuin jaksaa reessä pukata mukana.

Coloradojoen mökki on pieni mutta viihtyisä ja siellä sujui ilta hyvissä tunnelmissa, täyden kuun paistaessa.  

Seuraavana päivänä Julien lasketteli reellä takaisin kotiin ja Piia ajeli vuorostaan moottorikelkalla. Aurinko ehti jo laskemaan matkan kuluessa, vaikka matkaan lähdettiin aamupäivällä. Mutta olipahan sekin päivä pari minuuttia pidempi kuin edellinen!

 

Rekiajojen lisäksi koirien kanssa ulkoiltiin myös muuten. Koirat päästettiin parissa ryhmässä irti ja kylläpä meno maistui.  

Leikkimistä, lumessa rysyämistä, paljon edestakaisin laukkomista. Hymyt paistoivat koirien kasvoilla, aina kun ulkona roikkuva kieli ei ollut edessä.

Loman aikana ehdittiin myös vähän hiihtää ja ajella muuten vain moottorikelkalla.

Ja nauttia kynttilänvalosta ja musiikista.

Vaikka loma oli täynnä hienoja hetkiä ja seikkailuja, ei se ollut kuitenkaan täydellinen. Ja vaikka uusi vuosi alkoi unohtumattomalla tavalla, samalla menetettiin jotakin. Uudenvuoden päivänä nukkui pois yksi tiimimme jäsenistä, Casey, joka poistui luotamme kauniissa aamuauringossa. Casey oli uskomaton rekikoira, pieni mutta aina tehden töitä kaikkein eniten. Ja aina heiluttamassa häntää. Casey jätti tyhjän tilan niin koirapihalle kuin meidän sydämiin. Ja meillä on ikävä. 

<3