Esittelyssä Escape-tiimi ja ensimmäiset rekikoira-ajelut

Viime viikkoa kerettiin odotella jo isolla innolla, saatiin nimittäin kuusi uutta ystävää kotiin.

Keskiviikkona alkoi meidän parin kuukauden kausi rekikoira-ajajina eli mushereina, ja nämä kuusi uutta ystävää muodostavat nyt meidän rekikoiratiimin, jota ylpeänä kutsumme Escape-tiimiksi. Escape eli "pako" -nimikettä ei valittu kuvaamaan itse koiria, yksikään ei nimittäin ole yrittänyt karata. Elämä täällä on kuitenkin meidän "Pako Alaskaan", ja koska rekikoirilla ajo on iso osa alaskalaista perinnettä, tuntui nimi hienolta liitteeltä meidän kokemuksiin. Lisäksi tämä tiimi takaa meille ajoittaiset pakomatkat villiin luontoon ja talvierämaahan, joten nimi tuntui hyvinkin sopivalta.

Kiitos tiimistä kuuluu ystävällemme Sarkalle, joka lainasi koirat meille talven ajaksi. Tässä siis Escape-tiimi:

 

Honza on johtajakoira ja aina heiluttamassa häntää. Poika on tosi fiksu, tietää milloin kuvataan. Mikä sinisilmäinen komistus!

 

Sanoin Hectorille, että hymyile vähän. Ja hieno virne sieltä tulikin tältä leikkisältä pojalta, joka on ensimmäinen, joka aloittaa ulvontakonsertin iltaisin.

Stella odottelee jo iltapalaa. Tyttö on kaunis rekikoira, eikä yhtään niin vanha, mitä syntymätodistus väittää.

Nella liittyi viimeisenä tiimiin mukaan ja on hieno apujohtaja. Nella tervehtii ensimmäisenä koirapihalle tulijaa ja kaunis tervehtijä onkin.

Kacie on pihan sinisilmäinen prinsessa, aina valmis rapsutuksiin ja huomionosoituksiin. Kacie on myös hieno apujohtaja ja kertoo johtajakoirille, mihin mennään. Vaikka onkin pieni kooltaan, Kacie on riski vetämään rekeä.

Terapin on hauskan näköinen tyttö sinisine silmineen, ja tosi kiltti, jos et ole toinen tyttökoira. Yleensä Terapin vetää johdossa Honzan kanssa, ja saa myös isoimmat annokset ruokaa.

Vaikka viikonloppuna paukkui pakkaset ennätyslukemissa, rekikoira-ajelulla käytiin pari kertaa. Koirat vetivät upeasti, ottaen huomioon, että mushereina toimivat aloittelijat, joilla oli ajoittaisia vaikeuksia pysyä reen kyydissä, jotka ottivat käännökset niinkuin mentäisiin rattorilta puita päin, ja joilla ei aina pysähdykset ja suunnat olleet hallinnassa.

Kun kokemusta karttuu, koirat kyllä tottuvat ja oppivat luottamaan meihin, ja käännöksetkin varmasti onnistuvat ja yhteinen kieli löytyy. Yhtäkaikki meillä ja koirilla oli hauska viikonloppu ja koirat nauttivat ulkoilusta. Niiden juoksuinnolle ei näy loppua, oli keli mikä tahansa.

Ja sitten iltapalan aika, namskis! Kuivaruokaa vedessä ja kananlihaa!