Kiitospäivä

Viime viikolla vietettiin kiitospäivää, eli jälleen kerran meillä oli mahdollisuus olla osana perinteistä amerikkalaista juhlaa, ja viettää myös pari lomapäivää töistä.

Torstai oli varsinainen kiitospäivä, joka on sekoitus historiallista, uskonnollista ja modernia perinnettä ja jolla kunnioitetaan ensimmäisten uudisasukkaiden tuloa Amerikkaan ja intiaaneja, jotka auttoivat heitä tarjoten ruokaa ja muuta apua. Kiitospäivää on vietetty myös sadonkorjuun juhlana, vaikka nykyään tarkoituksena on vain syödä, oikein paljon, perheen ja ystävien kanssa. Kiitospäivä on suurin matkustusajankohta USA:ssa, kun ihmiset lentävät, puksuttavat tai ajavat perheen, sukulaisten ja ystävien luo kiitospäivän loman viettoon. Me ajeltiin muutama kymmenen mailia viettämään kiitospäivää amerikkalaisten ystävien kanssa.

Meidät oli kutsuttu kiitospäivän päivälliselle Mimin, työkaverin luokse, johon saapui myös monia muita meidän alaskalaisia tuttuja. Mimi oli loihtinut keittiön täyteen perinteisiä herkkuja, ja jokainen vieras toi myös tullessaan monenlaista purtavaa.

Alkupaloiksi naposteltiin juustoa ja keksejä sekä hedelmiä ja kasviksia. Sitten siirryttiin varsinaiseen asiaan, eli lautaset täytettiin vihersalaatilla ja mansikoilla, perunamuusilla, peruna-punajuuri-porkkana-paistoksella, viherpapupaistoksella, ja tietenkin ruokapyödän kuninkaalla, kalkkunalla ja sen täytteillä ja kastilla, sekä puolukkasurvoksella. Piia teki myös karjalanpiirakoita ja munavoita, ja jälkkäriksi mustikkaunelman suomalaisia perinteitä esitellen ja kunnioittaen. Jälkiruuaksi oli myös perinteistä kurpitsapiirakkaa ja kurpitsavoijuustokakkupaloja. Toisen kierroksen jälkeen mahat pullotti itse kelläkin, ja olo oli tyytyväinen ja kiitollinen. Meistä oli hienoa viettää yksi perinteisistä amerikkalaisista juhlapäivistä näiden ihmisten kanssa.

 Aamupäivä kului leipoessa

Kerry, Mimi, Sarka, Sandra ja Julien odottamassa ruokaa

Sandra ja Kerry

 Herkkuja oli monenlaista 

'

Mimi, illan emäntä, ja Sandra

 Scott ja juhlapöydän kunkku: kalkkuna, ja sen täyte

 Lasten annokset 

 Lasten pöytä: Sierra, Evie, Juliana, Keats, Lucy ja Cassidy

 Aikuisten vuoro: Todd ja Sandra, illan isäntä Jason ja veljensä Jeff

Sarka, Julien ja Scott

Aikuisten annokset

 Illanistujaista

Illalla kotiin ajaessa oltiin jälleen kerran kiitollisia vanhasta Subarusta, jossa toimii jarrut kuin uutuusmalleissa. Yhden mutkan jälkeen keskellä tietä jökötti nimittäin hirvinaaras. Tämä Alaskan hirvi on kooltaan huomattavasti suomalaisia serkkujaan isompi, joten seinä siinä tuntui nousevan edessä. Rauhallisesti se vaan käveleskeli tien yli, kun Julien polki jarrua minkä ehti. Auton nokan edestä juoksi emon perään vielä vasakin. Tilanteesta selvittiin siis pelkällä ihmetyksellä ja sydämentykytyksillä. On ne vaan isoja otuksia.

Kiitospäivän jälkeistä perjantaita kutsutaan Mustaksi Perjantaiksi, joka aloittaa joulusesongin ja kulutusjuhlan, ja kaupat ovat täynnä tarjouksia ja niiden perässä juoksevia ihmisiä. Vaikka kulutusjuhla toimii meille lähinnä kaupoista karkoittajana, päätettiin silti käydä todistamassa tätä hulluutta ja tarkistaa, mitä olisi tarjolla. Ihan vaan varalta. Loppujen lopuksi mukaan lähti kameran kolmijalka, Piialle Carhartin työhousut, Julienille armeijan lämpimät Bunny bootsit ja lämpökerrasto, sekä karkkia vähäsen. Koska tarkoituksena oli välttää hulluimmat kohteet, kuten supermarketit, mitään ihmisryntäystä ei iltapäivällä kaupoissa ollut, vaan normaaliryysis. Tarjoukset olivat kyllä hyviä tiettyihin tuotteisiin, joten kannatti ostaa joululahjat nyt. Ja joulukuu sitten makaroonilla.