Mettätöitä ja pässi karkuteillä

Viime viikonloppuna oltiin kotosalla ja pidettiin paikkoja pystyssä, kun Scott ja Kerry tyttärineen suuntasivat Denalin kansallispuistoon telttailemaan.

Viikonlopun suunnitelmiin kuului eläinten huolehtiminen, puutarhan hoitaminen, polttopuiden tekeminen ja tietysti kauniista säästä nauttiminen.

Lauantaiaamuna Piian tehtäviin kuuluivat

• Tipujen ruokkiminen
• Kanojen, kukkojen ja hanhien ruokkiminen ja munien kerääminen
• Vuohien ruokkiminen ja kuttujen lypsäminen
• Vuohien ulospäästäminen (laiduntavat päivän tilan pihapiirissä ja metsässä)
• Viiriäisen ruokkiminen

Julien tehtäviin kuuluivat

• Koirien ruokkiminen ja juomavesiastioiden täyttäminen
• Koirien aitausten siivoaminen
• Ruokakuppien täyttö seuraavaa ruokintaa varten
• Rapsutukset

Kun aamutoimet oli hoidettu, käynnistettiin traktori ja suunnattiin lähimetsään keräämään puunrunkoja. Muutama keikka tehtiin ja tuotiin rungot talon lähelle pilkkomista varten. Julien oli mestari traktorikuski heti alkumetreillä, traktori ei jäänyt kuin muutaman kerran kiinni pehmeään maahan. Sitten hokattiin laittaa neliveto päälle ja alkohan se kulkemaan. Piiakin kokeili traktorin ajoa, ja hyvin luisti.

Kun rungot oli haettu, oli katkomisen ja pilkkomisen vuoro. Otettiin Stihl (iskalle tiedoksi) varastosta ja pistettiin saha soimaan. Joko meillä ei riittänyt ruista ranteessa, tai hauiksessa, tai sitten Alaskan Stihlit eivät ole Ranuan Rautian veroisia. Kotipuolessa runkojen katkominen näyttää tapahtuvan sekunneissa. Meillä pienenkin rungon sahaaminen kesti niin kauan, että sahaaminen käsisahalla osoittautui lopulta nopeammaksi. Täytynee tarkastaa joko sahan terä, tai sahaajan sahauskunto. Piia polttopuiden kanssa kasvaneena eli alan ammattilaisena sahasi sitten käsin rungot sopivan pituisiksi ja ne pilkottiin yhteistuumin talven varalle. Toivottavasti iska on kotipuolessa ylpeä! Ja kyllä se ranskalaisellakin näyttää kirves hyvin heiluvan, ei siinä valittamista.

Stihl Julienin käsissä

Piia näyttää mallia! Enää pari minuuttia ja tämä runko on katki...

Lauantai kuluikin näissä toihuissa. Päivän aikana vuohipukki Taffy rikkoi aitauksensa oven ja karkasi puutarhaan. Ruoho, ja valitettavasti myös nuoret kasvisten taimet, näyttivät pukille kelpaavan. Toivottavasti meillekin jäi syyskesän satoon jotakin jäljelle. Taffy saattaa sille päälle sattuessaan ja isoine sarvineen olla aika äkäinen, joten siinä olikin pohtiminen, miten saadaan pukki takaisin aitaukseensa. Julien kävi Taffyn kanssa oikein härkätaistelun, ja lopulta sai otteen käyräsarvista. Piia tarrasi toisesta sarvesta kiinni ja siinä yhdessä sitten raahattiin pukki takaisin. Huh mitä hommaa tämä maalla olo!

Taffy ja sen sarvet

Illalla hoidettiin taas ruokinta ja myös kasteltiin puutarhan jäljellä olevat taimet.

Isompi kasvimaa, jonne Taffy ei onneksi päässyt. Porkkanoita ja perunoita odotellessa...

Yöllä kuunneltiin kurkien laulua lähipellolla. Välillä ne tepastelee pihallekin ihmettelemään...

Sunnuntai kului aikalailla samoissa tunnelmissa. Wes ja Wendy SP kennelistä tulivat käymään kylässä kahden koiran kanssa. Toinen niistä oli Iditarodin läpikäynyt Stormy, Rynen tiimistä. Kiva oli saada vieraita, meidän mökki kun sijaitsee aika syrjässä, ettei siellä vieraita paljon näy. :)

Eli tällä kertaa vietettiin työntäyteinen viikonloppu ja Piialla oli mettätöissä oikein kotoisa olo. Ruumis kiittää ja on kipeä edelleen. Viikonlopussa oli kunnon alaskalaista tunnelmaa, ja mikäs siinä sään suosiessa ja ulkona touhutessa. :) Lämmintä piisasi, ja pilkkomista jäi vielä seuraavillekin viikonlopuille...

Lämpötila kello 21.00