Melontaa ja lipumista

Kuinka sattuikaan! Juuri kun viikonlopuksi ei oltu ehditty tehdä mitään suunnitelmia, ideat tulevatkin luokse. Tyokaveri Tom ja vaimonsa Melissa kutsuivat meidän mukaan melomaan. Kyseessä oli yhden yon melontareissu joella, jota kutsuttiin “Kirkkaaksi vedeksi”. No mikä ettei!

Perjantaina käytiin siis vuokraamanssa yliopistolta kanootti, jonka Tom otti valmiiksi luokseen. Lauantaiaamuna suunnattiin sitten Tomin ja Melissan luokse ja lastattiin kanootit ja kamat autoon. Ruokaosasto oli hieman erilainen verrattuna vaellusreissuihin, nimittäin nyt kassit olivat täynnä kaiken maailman herkkuja. Hotdogeja lisukkeineen, vaahtokarkkeja, suklaata, sipsejä, leipää, juustoa ja maapähkinävoi-hunaja-voileipiä. Ja tietenki siideriä. Se niista kevyista kantamuksista.

Oasiksessa, paikallisessa ravintolassa nautitun aamiaisen jälkeen suunnattiin Delta Junctionin suuntaan, jossa Clearwater-jokikin sijaitsi. Parin tunnin ajomatkan jälkeen oltiinkin perillä.

Porukka oli jo joen rannalla istuskelemassa ja nauttimassa ensimmäisiä juomia. Keli oli mukava, vähän pilvinen mutta aurinkokin välillä näyttäytyi. Kun kanootit oli vedessä ja kamppeet kanootissa, päätettiin Julienin kanssa vähän harjoitella. Eikä turhaan sanota, että melonta aiheuttaa lukuisia aviokriisejä. Tai sitten vain jästipäät harrastavat melontaa. Viisaat pääsevät ehkä vähemmällä ja valitsevat soolokanootin. No kyllä se lopulta saatiin luistamaan, kun Piia antoi periksi ja istuinjärjestystä vaihdettiin niin, etta Piia oli edessä ja Julien takana. Kanoottikin totteli ja päästiin sekä eteen- että taaksepäin ja vielä ympärikin. Äitille terveisiä, koita jaksaa verkoilla!

Kun kaikki oli valmista, päästettiin veneet myotävirtaan ja lähdettiin lipumaan alas päin. Vesi oli superkirkasta! 

Meidän ryhmässä oli yhteensä kahdeksan kanoottia, joista useimmissa oli kaksi melojaa. Parissa veneessä meloi pari aikuista ja pari lasta, ja kaksi koiraakin oli päässyt mukaan. Virta kulki välillä melko nopeaakin, joten eteenpäin kuljettiin kelpo vauhtia, vaikkei siinä paljon meloa tarvinut. Muuten oli poutasää, mitä nyt muutaman minuutin kuuro huuhtoi porukkaa. Ympärille lenteli paljon vesilintuja, ja ehkä pari kalaakin nähtiin.

Maisemat olivat vaikuttavat, Alaska Range -vuoristokin vilahti!

Yli viiden tunnin ja parin paussin jälkeen loydettiin telttailupaikka saviselta saarelta, jonka keskusta oli kuivempaa risukkoa. Kamppeet purettiin, teltat pystytettiin ja puita haettiin porukalla nuotioon. Kun kaikki oli valmista, kaikki kantoivat kylmälaukkunsa nuotion ääreen ja siinä nautittiin suunnilleen kuuden ruokalajin illallista, pitkin yotä. Julienin suklaabanaanit olivat suuri hitti, itse jäätiin ilman. Perinteinen keppileikkikin järjestettiin, siis pyorittiin kepin kanssa kymmenen kertaa, sitten keppi piti heittää maahan ja sen yli piti hypätä. Toisilla onnistui paremmin kuin toisilla (videossa tyylinäyte). Ilta ja yo sujui ihmisten kanssa jutustaessa, tosi mukava oli tutustua uusiin tyyppeihin. Pikkuhiljaa aamuyostä porukka painui telttoihin nukkumaan. Julien viimeisten joukossa neljältä…

Aamu oli leppoisan laiska, siina heräiltiin, syotiin lämpimiä voileipiä nuotiolla ja jotkut nauttivat madeaamiaista, joka oli napattu yon aikana siimalla ja syotilla joesta. Kamojen pakkaamisen jälkeen kiivettiin joen toiselle puolella olevalle mäelle, josta oli näkymät Alaska Range –vuoristoon, huikea näky jälleen kerran. 

Sitten alkoi loppumelonta. Suunnilleen kolmen tunnin lipumisen jälkeen saavuttiin päämäärään, Trans-Alaskan oljyputkisillalle. Osa porukasta lähti hakemaan autoja ja muut odottelivat pesten kanootteja ja syoden viimeisia eväitä. Kamojen pakkaaminen autoon oli vähän helpompaa kuin tullessa, oltiin vissiin syoty laukut tyhjiksi. Sitten piti jo sanoa heipat, mutta toivottavasti tätä porukkaa näkee vielä jatkossakin!

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä viikonlopun kruunaamalle välipalaillalliselle, eli voileipää, hampurilaista ja ranskalaisia, hyvin vatsa vielä veti. Kotia päästiin illansuussa, iloisena uusien ihmisten kanssa vietetystä viikonlopusta. Ja melonta oli huippukivaa!

Ja video :)