Automatka Circleen

Perjantai-iltapäivänä suunnattiin Steese-valtatietä pitkin Circleen, joka sijaitsee noin 180 mailin päässä Fairbanksista. Sää oli sateinen ja maisemaa hallitsivat sumuisat, vihreät kukkulat. Kahden tunnin ajomatkan jälkeen käännyttiin päätieltä vasempaan märälle soratielle, joka johti ylös kukkuloille. Alue on osa White Mountain –virkistysaluetta, jossa risteilee useita jokia ja vaellusreittejä ja on suosittu melonta- ja mönkijäretkeilyalue. Siellä on myös useita maksullisia cambing-alueita, jotka ovat täynnä karavaaraneita ja telttailijoita. Me parkkeerattiin auto lähelle jokea ja otettiin torkut. Kun oli illallisen aika, huomattiin, että Julien oli touhuissaan jättänyt kaasukeittimen kotiin, joten vedenkeitto tapahtui märillä puilla. Onneksi Julien puukeitin on niin tehokas, etta jopa vesisateessa saatiin vesi keitettyä ja Julien nuudelikeitto ja Piian riisi-juusto-porkkanasalaatti lämpimiksi. Ennen nukkumaanmenoa käytiin pienellä kävelyllä.

Aamulla mukavaksi yllätykseksi aurinko paistoi ja sade oli tiessään. Luonto keimaili mahtavissa väreissä ja me nautittiin suklaaleipäaamiainen yhden kukkulan huipulla. Nyt kun sumu oli tiessään ympärillä oleva vuoristo avautui ympärillä, taas kerran mahtavat maisemat!

Päivän tavoitteena oli ajaa Circleen, noin 80 mailia tietä eteenpäin. Tie mutkitteli laaksoissa ja välillä kiipesi puurajan yläpuolelle ja tien varrella oli monia näköalapaikkoja. Ympärillä olevat metsät olivat paikoin pahasti palaneet laajoissa metsäpaloissa. Meistä maisema näytti tyypilliseltä Yukon-alueelta Kanadassa!

Matkan edetessä tie (valtatie!!) muuttui soratieksi ja ajo muuttui astetta jännemmäksi mutkittelevalla tiellä.

Steese Valtatie...

Tien varrella oli myös kuuluisan koiravaljakkokisan Yukon Quest:n yksi välietapeista, käytännössä muutama mökki ja koiranjätöksiä viime talven karpaaseilta. Mutta oli siinä silti nostalginen tunnelma!

Seuraavaksi noustiin Eagle Summit:lle, eli Eagle-kukkulalle, joka on toinen kuuluisa Yukon Quest –etappi, jossa useat valjakot joutuvat keskeyttämään kisan eksymisen tai muun seurauksena.

Seuraava merkittävä paikka oli Central, vanha kullankaivuukeskus, jonka väestö on noin 90 asukasta.

Kylän läpikulkeminen kesti noin kolmekymmentä sekunttia, jonka jälkeen soratien kunto huononi edelleen. Matkalla nähtiin kuitenkin mukavia maisemia, edelleen palaneita metsiä, mutta myös hirven emä ja vasa sekä vesilintuja. Lopulta saavuttiin Circleen, pikkukylään kuuluisan Yukon-joen varrella. Paljon ei kylässä ollut nähtävää, mutta lounas maistui joen varrella auringon paisteessa.

Paluumatkalla pysähdyttiin useaan otteeseen ottamaan kuvia, katselemaan maisemia...

...ja patikoimaan pieniä reittejä, kuten Eagle Summitia vastapäätä. Maisemat olivat sieltäkin aika kivat.

Yöpymispaikka löydettiin Twelme Mile –retkeilyalueelta, jossa niinikään risteilee vaellus- ja mönkijäreittejä. Illallinen oli hieman helpompi keitellä kuivilla risuilla ja pistettiin kunnon nuotiokin pystyyn. Auton takana uni maistui, Piialle melkein 12 tuntia!

Aamulla herättiin sananmukaisesti pilvestä, ja ympärillä oleva maisema oli peittynyt. Koko paluumatkan ajan satoi vettä, välillä rankastikin, mutta ei se kuvien ottamista estänyt. Matkalla nähtiin myös kultakaivoksia, tärkeä elinkeino Alaskassa!

Sateista on...

Hieno reissu tälläkin kertaa, sama matka pitänee tehdä keskikesälläkin, kun alueen niityt ovat kukkien peittämät. Tietenkin pitää olla tarkka, kun villissä luonnossa kulkee...

Maanantai olikin kansallinen vapaapäivä, ja se vietettiin puutarhahommissa ja muuten rentoutuessa. Hyvä alku viikolle! :)