Valmiina jouluiluun ja lomailuun

Nyt se on vihdoin täällä: Piian innolla odottama, ja Julienin kovasti pelkäämä JOULU! 

Tarkoittaa meille kokonaista kaksi viikkoa lomaa, joka aloitellaan rapialla -42 asteen pakkasella. Loma vietetään suunnitellusti siis kylmässä, koirien kanssa rekeille, syöden, metsässä hiihdellen, syöden, valokuvia ottaen, syöden, leväten, ja tietenkin syöden. 

Jos kummempia ei tule eteen, seuraavan kerran ihmisten ilmoille palataan tammikuun toiselle viikolla, joten halusimmekin näillä kuvilla toivottaa meidän perheille, ystäville ja kaikille blogin lukijoille...

Rapsakkaa talvikeliä...

Hyviä ulkoiluharrastuksia...

Ensin avataan reitit lumimyrskyn jälkeen... Sitten korjataan kelkat.

  Rekiretkelle lähdössä

Ja herkullista ja rauhallista JOULUA...

Tämä vuosi on ollut täynnä jännittäviä seikkailuja, uusia kokemuksia ja hienoa hetkiä, ja toivommekin, että uusi vuosi 2013 on yhtä uskomaton, meille kaikille! 

Jatkuu...

Pakkasessa selviäminen ja siitä nauttiminen

Viime viikkoa voi kuvata vain yhdellä sanalla: kylmä! Voishan sitä "jäätävä" ilmaisuakin käyttää, mutta tiedostaen, että kelit voi ja todennäköisesti muuttukiin vielä kylmemmäksi jossakin vaiheessa, säästetään tämä termi myöhemmälle.

Meidän lämpömittari ei paljon -35 asteen lämpimämmälle puolelle kivunnut koko viikolla, ja viikonloppuna koettiin -43 asteen ennätys. Kuulostaa pahemmalta kuin mitä onkaan, sillä oikeilla varustuksilla ulkona pystyy hyvin hommailemaan ja nauttimaan raikkaasta talvikelistä.

Joulukuun ensimmäinen aamu alkoi vanhalla kaverilla, suklaahippukakulla, ja koiratiimin suunnittelulla, mikä kirvoitti mieleen monet muistot Suomen Nellimistä. Kiitos kotiporukoille kakusta ja terveisiä Christophille, Marielle ja Julialle!

Viikonloppu siis sujui rekikoiraillessa (josta voi lukea lisää tarinoita täältä) ja lauantaina käytiin myös moottorikelkkailemassa läheisellä joella, Flat creekillä. Hieno oli tunnelma talvisessa metsässä, kun puut natisee pakkasessa ja huuru koristaa oksia.

Sunnuntaina käytiin myös hiihtelemässä läheisessä metsässä ja seuraillen Flat creekin uomaa. Piia lauleskeli joululauluja ja ympärillä olevat kuuset näyttivät ihan luonnon omilta joulukuusilta, kun auringon säteet heijastivat huurretta miljoonissa väreissä. Kyllä kelpasi aloittaa joulukuu!





Tähän kauteen kuuluu olennaisena osana tietysti joulukalenteri, meillä molemmilla ikioma. Piia teki Julienille oman pienillä yllätyksillä, ja maanantaina saapui yllätyspostia Piialle Suomesta, Ellu ja Liisa olivat askarrelleet ihania pussukoita jokaiselle joulukuun aamulle. Tietää, mitä tehdä ensimmäisenä aamulla!

Näissä lämpötiloissa elämä vaatii vähän säätämistä, mökissä ja auton kanssa. Kaasuhellan kaasu lopettaa toimintansa kun mittari hipoo -40, joten kokkailusta suoriudutaan puukamiinaa käyttäen. Ja hyvin se asiansa hoitaa, kamiina pitää polttaa muutenkin niin kuumalla, että pakkanen pysyy seinien ulkopuolella. Sähkön puuttuessa auton lämmitys ei onnistu kotona, joten se pitää käynnistää ja jättää tyhjäkäynnille joka ilta joksikin aikaa. Sen jälkeen Julien peittelee auton yöpuulle, peitoilla ja huovilla. Näin aamulla tyhjäkäyntiä ei tarvitse harrastaa kuin noin 20 minuuttia ennen töihin menoa. Maanantaiaamu oli haastava, auto kun oli umpijäässä viikonlopun jäljiltä. Generaattori hurrasi kolme tuntia, ennenkuin Subaru päätti, että on tarpeeksi lämmin käynnistymään. Onneksi täällä töistä myöhästyminen kylmien kelien takia on luonnollista.

 Konstit, joilla saadaan auto käynnistymään kovassa pakkasessa, ilman sähköjä

Konstit, joilla saadaan mökki, sekä oma ja koirien ruoka lämpimäksi

Esittelyssä Escape-tiimi ja ensimmäiset rekikoira-ajelut

Viime viikkoa kerettiin odotella jo isolla innolla, saatiin nimittäin kuusi uutta ystävää kotiin.

Keskiviikkona alkoi meidän parin kuukauden kausi rekikoira-ajajina eli mushereina, ja nämä kuusi uutta ystävää muodostavat nyt meidän rekikoiratiimin, jota ylpeänä kutsumme Escape-tiimiksi. Escape eli "pako" -nimikettä ei valittu kuvaamaan itse koiria, yksikään ei nimittäin ole yrittänyt karata. Elämä täällä on kuitenkin meidän "Pako Alaskaan", ja koska rekikoirilla ajo on iso osa alaskalaista perinnettä, tuntui nimi hienolta liitteeltä meidän kokemuksiin. Lisäksi tämä tiimi takaa meille ajoittaiset pakomatkat villiin luontoon ja talvierämaahan, joten nimi tuntui hyvinkin sopivalta.

Kiitos tiimistä kuuluu ystävällemme Sarkalle, joka lainasi koirat meille talven ajaksi. Tässä siis Escape-tiimi:

 

Honza on johtajakoira ja aina heiluttamassa häntää. Poika on tosi fiksu, tietää milloin kuvataan. Mikä sinisilmäinen komistus!

 

Sanoin Hectorille, että hymyile vähän. Ja hieno virne sieltä tulikin tältä leikkisältä pojalta, joka on ensimmäinen, joka aloittaa ulvontakonsertin iltaisin.

Stella odottelee jo iltapalaa. Tyttö on kaunis rekikoira, eikä yhtään niin vanha, mitä syntymätodistus väittää.

Nella liittyi viimeisenä tiimiin mukaan ja on hieno apujohtaja. Nella tervehtii ensimmäisenä koirapihalle tulijaa ja kaunis tervehtijä onkin.

Kacie on pihan sinisilmäinen prinsessa, aina valmis rapsutuksiin ja huomionosoituksiin. Kacie on myös hieno apujohtaja ja kertoo johtajakoirille, mihin mennään. Vaikka onkin pieni kooltaan, Kacie on riski vetämään rekeä.

Terapin on hauskan näköinen tyttö sinisine silmineen, ja tosi kiltti, jos et ole toinen tyttökoira. Yleensä Terapin vetää johdossa Honzan kanssa, ja saa myös isoimmat annokset ruokaa.

Vaikka viikonloppuna paukkui pakkaset ennätyslukemissa, rekikoira-ajelulla käytiin pari kertaa. Koirat vetivät upeasti, ottaen huomioon, että mushereina toimivat aloittelijat, joilla oli ajoittaisia vaikeuksia pysyä reen kyydissä, jotka ottivat käännökset niinkuin mentäisiin rattorilta puita päin, ja joilla ei aina pysähdykset ja suunnat olleet hallinnassa.

Kun kokemusta karttuu, koirat kyllä tottuvat ja oppivat luottamaan meihin, ja käännöksetkin varmasti onnistuvat ja yhteinen kieli löytyy. Yhtäkaikki meillä ja koirilla oli hauska viikonloppu ja koirat nauttivat ulkoilusta. Niiden juoksuinnolle ei näy loppua, oli keli mikä tahansa.

Ja sitten iltapalan aika, namskis! Kuivaruokaa vedessä ja kananlihaa!