Wednesday, June 27, 2012

Vierailu Team Tsuga Siberians -kenneliin

Sunnuntaita odotettiin siis innolla, ja miksikö? No, Mike ja Sue Ellis olivat kutsuneet meidät kylään kenneliinsä. He molemmat ovat kuuluisia koiravaljakkokisaajia ja kasvattavat nimenomaan siperiahuskyja. Varsinkin Mike on kunnostautunut haastavassa Yukon Quest –kisassa, jossa kuljetaan yli 1500 km Alaskan ja Yukonin niemimaan halki koiravaljakolla hyvin ankarissa olosuhteissa. Me seurattiin hänen kisaansa viime vuonna ja oli suuri kunnia päästä tapaamaan nämä kaksi musheria ja heidän koiransa.



Aamiaisen jälkeen siis suunnattiin kohti Team Tsuga Siberian –kenneliä, joka sijaitsi vain muutaman mailin päässä meiltä. Siellä vierähtikin useampi tunti koiriin tutustuen ja niitä kuvaten, ja Miken ja Suen kanssa jutellen. Heidän intohimonsa koiria kohtaan näkyy koirien silminnähden hyvänä kohteluna ja molemmin puolisena kunnioituksena. Heidän huskinsa ovat iloisia ja vauhdikkaita, ja selvästi oman luonteen omaavia, mutta myös peruskäskyt tietäviä ja kaikki tykkäsivät rapsutuksista ja halusivat huomiota.



Sue Ellis


Mike Ellis











Paikalla oli myös kuusi kuuden viikon ikäistä pentua. Siis melkoisia sydämen valloittajia!
























Meille kokemus oli mieletön, taas kerran päästiin Hollywoodiin! Ja samalla opittiin paljon, ja kyseltiin paljon. Toivottavasti Miken ja Suen tiimit pärjäävät hyvin ensi kauden kisoissa, varsinkin, kun Mike sai kunnian kisata myös Iditarodissa ensi vuonna. Toivomme myös, että voisimme auttaa kaikin puolin kauden onnistumisessa. Näistä Siperian hännän heiluttajista kun ei saa tarpeekseen! Kiitos Mike ja Sue!





Jos pääsit tänne asti, on varmaa, etta tykkäät koirista! :)
Jos haluat seurata Miken ja Suen seuraavaa koirakautta, voit vierailla osoitteessa http://www.teamtsuga.com/sponsors.html.
Heidän blogiaan voi seurata osoitteessa http://teamtsuga.blogspot.com/

Hyvä Team Tsuga Siberian!!

Juhannusyön Granite Tors -vaellus


Viime viikonloppuna otettiin äkkilähtö vaellukselle, ja oltiin perjantaina, eli juhannusaattona kuuden aikaan illalla jo reitillä. Suuntana oli Granite Tors –niminen kivimuodostuma ja sinne lähdettiin 30 asteen helteessä ja auringonpaisteessa. Kunnon juhannuskeli! Liian kuuma meille, vaikka moni oli koto-Suomessa kateellinen.




Granite Tors –reitti kiertää noin 22 kilometrin pituisen kierroksen ja me suunnattiin ensin itään päin, koska reitin piti nousta nopeammin kukkuloille ja näin teoriassa sääskistä päästäisiin eroon nopeammin. Alkuun kuljettiin joen viertä, jossa sääskiltä ei nähnyt eteensä, ja matka joutuikin hyvin nopeaa. Ehdittiin kuitenkin nähdä majava padonrakennuspuuhissa. Kameran ottaminen laukusta ei tullut kuuloonkaan. Hiki virtasi ja kiivettiin yhä ylemmäs. Reitti kulki korkeiden puiden lomitse ja viimein saavutettiin puuraja. Maisemaa riitti silmin kantamattomiin ja tuulenhenkäys toi vähän helpotusta hikoiluun.






Nyt kulkeminen oli helpompaa ja eipä aikaakaan kun saavutettiin jo reitin autiotupa. Siellä hengähdettiin hetki, ja jatkettiin vielö kulkua paremmille näköalapaikoille. Viimein tultiin reitin korkeimmalle kohdalle, joka on graniittikivien ympäröimä, mistä reitti on myös saanut nimensä. Paikassa oli outoa, erämaan tunnelmaa, kun ympärillä avautui suunnaton ylänkö.




HILLOJA!!!!!!












Teltta, tai paremminkin sääskiverkko, pystytettiin tasaiselle maalle ja nautittiin iltapalaa yöauringon paistaessa. Auringon vaipuessa alemmas taivas loisti kauniissa väreissä ja me kiivettiin graniittikivien päälle ihastelemaan näkymää. Huipulla kävi ihan kova vinkka, mutta sääsket senkun jaksoivat pörrätä ympärillä. Ihme ramboja. Lopulta kömmittiin telttaan ja nukahdettiin juuri, kun aurinko alkoi taas nousta ylemmäs taivaanrannasta.














Seuraavana aamuna herättiin seitsemän aikoihin, ja keli oli jo kuuma. Parisen tuntia kului reitin loppuosan kulkemiseen, perillä taas vauhtia antoivat miljoonat inisijät, joihin meinasi mennä jo suomalaisellakin hermot. Perille autolle päästiin hyvissä ajoin ja otettiin sitten viileä kylpy vieressä virtaavassa Chena-joessa ja sen kirkkaassa vedessä. Vesi oli liian kylmää ja virta liian voimakas kunnon uintireissulle, mutta hyvin riitti kastautuminenkin ja olo oli taas mukavan raikas.









Loppupäivä kuluikin kotosalla puuhastellessa, ja sunnuntaita jännityksellä odottaessa...